Tyttö tienpientareella

Kirjoita tekstisi tähän...

TYTTÖ TIENPIENTAREELTA

Ramia ei kiinnosta mopojen rassailu, hän pyörii/seurustelee mieluummin tyttöjen kanssa, joskus kylläkin saattaa "rassailla" heitä. Kylän teini-ikäiset tytöt kokoontuvat iltaisin työväentalon nurkilla, koska tyttöjen ei ole sopivaa mennä baariin "rötinäukkojen" sekaan istumaan. Siellä nurkilla Ramikin hengailee tyttöjen kanssa, mikä on viatonta yhdessä oloa, suurelta osin ainakin, mitä nyt joskus...jotain?. Kun tytöt tarvitsevat jotain niin rami käy baarista ostamassa ne heille, useimmiten se on makeisia tai limpparia. Työväentalolla harjoittelee usein kylänpoikien yhtye, Jos ramin baarissa asiointi ja yhtyeen harjoitukset sattuvat samaan aikaan, niin poikkeuksetta rami menee aina salinpuolelle kuuntelemaan yhtyeen harjoituksia. Koska soittelevat pojat ovat tuttuja kylänpoikia, niin ramikin saattaa muutaman kipaleenkin käydä heidän kanssaan soittamassa, tai useimmiten vain näyttämässä rumpalille miten kappale soitetaan. Onhan rami nuoresta iästään huolimatta jo kokenut muusikko, soittanut isänsä tanssiyhtyeessä rumpuja jo useamman vuoden.

On tavallinen kesäinen arkipäivänilta, rami ja pari muuta poikaa sekä tytöt "pyörivät" tapansa mukaan työväentalon nurkilla. Tytöt kaipaavat juotavaa, limpparia, joten rami lähtee asialle, baariin mennessään hän kuulee salista musiikkia, joten menee, kuten monesti ennenkin sinne saliin kuuntelemaan yhtyeen harjoituksia. Myöhemmin saliin tulee myös kaksi naapurikylänpoikaa, tuttuja poikia, mutta vain ulkonäöltään. He istuutuvat peräpenkille ramin viereen kuuntelemaan soittoa. Naapurikylän pojat kertovat ramille, itsekin soittelevansa ja harjoittelevansa kylänsä koululla, mutta rumpali heidän "yhtyeestään" puuttuu. Kysyvät osaako rami soittaa mitään soitinta, rami sanoo,- soittelevansa enimmäkseen rumpuja -, Osaatko hyvin, tule meidän bändiin soittelemaan rautalanka musiikkia, sanoo toinen pojista. Siihen rami, - Ei ole keikoilla ainakaan valittaneet, eikä soitto kaveritkaan, ja mielellä tulen "kokasemaan" teidän kanssa soittamista-. Missä bändissä soitat, kysyy toinen pojista,- Isäukon tanssiyhtyeessä – vastaa rami. Pojat innostuvat " rumpalin löytymisestä", joten kutsuvat ramin kuuntelemaan harjoituksia koululle. Se sopi ramille, joten he sopivat illan milloin ovat koululla. Sovittuna iltana rami ajaa kirnittää pyörällä kaksitoista km (12) huonoa soratietä koululle missä pojat harjoittelevat. Pojat osaavat soittaa, ainakin Emman ja pari muuta kappaletta niin hyvin, että rami menee mukaan heidän yhtyeeseen. Siitä alkaa ramin rautalanka treenit. Kun heillä on harjoiteltuna parikymmentä kappaletta, eli noin reilun yhden setin verran, niin yxkax tarjotaan heille keikkaa. Naapurikylän Nuorisoseurantalolla on iltamat, tanssimusiikkia soittaa hanuristit, mutta heidän täytyy saada myös nuorisolle jotain musiikkia, onhan kyseessä nuorisoseurantalo. Iltamien järjestäjät ovat kuulleet, että naapurikylän koululla soittelee rautalankayhtye, joten tarjoavat keikka. Pojat ottavat keikan, ja samalla eli extempore keksitään yhtyeelle nimi The Ablos.

Keikkailtana pojat ja vanhempi mies rupattelevat koulunpihassa vanhan VW Kleinbus auton vieressä, joka on poikien keikka-auto. On elokuinen perjantai-ilta 1969. Rupattelun loputtua pojat kantavat soittokamansa autoon. Sitten bändi lähtee naapurikylään, jonne matka on vain n.10 km. Nuorisotalolla he menevät kanttiiniin hakemaan juomaa, mennessään huomaavat iltamajulisteen aulanseinällä. Julisteeseen on lisätty jälkeenpäin teksti, "Iltamissa esiintyy myös suosittu rautalankayhtye Ablos" -. Poikien nauratti "suosittu" vaikka kyseessä on vasta eka keikka. Vaikka kyseessä on eka keikka, niin soitto ja keikka kokemusta bändissä on. Rumpali rami sekä soolokitaristi ovat kokeneita muusikoita, nuoresta iästään huolimatta. Rami soitti isänsä tanssiyhtyeessä, kuten myös soolokitaristi oman isänsä tanssiyhtyeessä, joka on myös sen koulun opettaja missä pojat harjoittelee. Juomat saatuaan he poistuvat kanttiinista ja naureskelevat vielä ulos mennessään julisteen tekstille " Iltamissa esiintyy suosittu rautalankayhtye Ablos ". Pojat menevät keikka-autolle kantamaan soittokamat sisälle, paitsi rami, hän jää nuorisotalonrappusille tutkailemaan, millaista porukkaa iltamiin on tulossa, onko nuoria tulossa kuuntelemaan "suosittua" rautalankayhtyettä. Nuorisotalon ohi kulkee maantie, sinne tähyillessään ramin katseensa kiinnittyy tien pientareella istuvaan tyttöön. Tytössä on jotain tuttua, onko hän tyttö koululta, ei ei se varmaankaan, mitä hän täällä tekisi, tuumailee rami ajatuksissaan. Rami ajattelee tyttöä, jonka hän on nähnyt koululla sekä linja-autoasemalla. Tyttö on syrjään vetäytyvä ja yksinäinen ja varmaan ujokin, kavereita sillä ei ole koskaan. Tyttö on luonnonkaunis, ei siis mikään meikkinukke, hän on syntymä kaunis. Hänellä on herttaiset kasvot, joskin surulliset ja ilottomat. Tyttö ontuu kävellessään, mutta se on sivuseikka, eikä sillä ole merkitystä. Hänessä on sitä jotakin, ja vain se merkitsee, nämä ajatukset pyörii ramin päässä. Sydän ottaa lisäkierroksia aina kun hän tytön näkee. Mutta nyt sydän ei tiedä mitä tehdä, onko se hän vai? Jutteleminen tytön kanssa ei ole onnistunut, ramin yrityksistä huolimatta. Tyttö pakee, kuten kävi linja-autoasemalla, siellä rami yritti päästä tytön kanssaan juttusille. Tyttö istui silloin aulanpenkillä, ja hänen vieressään oli tyhjää tilaa, joten rami meni istumaan hänen viereensä ja sanoi, - hei, oletko minne päin menossa, mikä sinun nimesi on, minä olen rami -. Silloin tyttö otti laukkunsa ja meni ulos, joten se oli siinä. Rami mietti silloin asemalla, taisi olla aika tökerö "avaus", nutta mikä on parempaa tapaa lähestyä tyttöä, mutta ei keksinyt mitään.

Rami päättää lähteä katsomaan onko kyseessä sama tyttö! Jos ei ole ! Niin hän pyydän häntä kuitenkin tulemaan talolle, kuuntelemaan heidän soittoaan. Mutta jos on se tyttö! Niin miten toimia, ettei vaan säikäytä häntä taas. Ne ramin suunnitelmat katkaisee bändin kitaristi, joka tulee ilmoittamaan, että kohta on meidän vuoronsa soittaa. Keikka kestää 45 pitkää minuuttia, keikka tuntuu kestävän ikuisuuden, koska hän miettii vain tyttöä tien pientareella. Onkohan lähtenyt pois,kun keikka loppuu, hän katselee olisiko tyttö tullut saliin, ei häntä näy yleisön joukossa. Kun keikka on ohitse,rami juoksee heti katsomaan, onko tyttö vielä siellä, ei ole, tyttöä ei näy. Hän lähtee etsimään tyttöä, kävelee tielle päin. Käveltyään vähän matkaa hän näkee tytön, sydän lyö tyhjää, hän on se tyttö, hän se on! Tyttö on vain siirtynyt toiseen paikkaan istumaan. Mitä mä nyt teen, miten toimin, en halua että tyttö pakenee, hän pohtii. Sitten hän muistaa bändin kuvat. Hän kääntyy takaisin nuorisotalolle ja juoksee keikka-autolle. Penkoo kassiaan, löytää sieltä viimein vain yhden kuvan, mutta enempää hän ei tarvitsekaan, sitten hän etsii kynän auton hansikaslokerosta ja kirjoittaa kuvan taakse nimensä ja osoitteensa. Lähtee sitten juosten tytön luo, pysähtyy muutaman metrin päähän tytöstä. Tyttö ei ole huomaavinaan ramia, istuu vain katse suunnattuna maahan ja pyörittelee kädessään heinää. Rami sanoo – Terve, anteeksi jos häiritsee, kuuluiko tänne asti musiikki tuolta talolta, me soitettiin siellä äsken, vai olitko kuuntelemassa talolla.

Tyttö vastasi -En ollut -
Eikä nosta katsettaan maasta.
Rami siirtyy lähemmäksi tyttöä ja tarjoaa hänelle bändikuvaa ja
sanoo - Tässä meidän bändinkuva, olepa hyvä.-
Tyttö istuu hiljaa katsellen maahan, vilkaisi sitten ramia ja ottaa kuvan.
Tyttö katsoo kuvaa vähän aikaa ja kysyy - Miksi annat tämän kuvan -.
Rami - Koska haluan antaa sen vain sinulle, enkä nähnyt sinua talolla, niin ajattelin tuoda sen tänne, ja onhan siinä kuvassa myös sinun poikaystäväsi
Tyttö katsoo ihmeissään ramia - häh? kenen? mikä? -
Rami - Niin mitä?

Tyttö - No nuo höpinät, mitä äsken päästelit suustas

Rami – niin siinä kuvassa on sinun poikaystäväsi, minä olen sinun poikaystäväsi, ainakin haaveissani, haluaisin olla myös oikeasti. Kun näin sinut eka kerran koululla, niin olen siitä lähtien halunnut tutustua sinuun, sekä olla kanssasi, meinasin tulla jo ennen keikkaa mutta ei ollut aikaa -

Tyttö - höpö höpö, taijat olla hullu, mistä karkasit? Ei kukaan halua olla kanssani, miksi sinäkään? Hullu mikä hullu-.
Rami - Hulluudesta ei ole näyttöä, eikä tämä ole mitään hulluutta, Halusin vain tavata sinut, olen ennenkin yrittänyt tulla luoksesi, ja sinä pakenet, varmaan muistat minut, etkö muistakin
Tyttö istuu hiljaa, alkaa sitten itkeä, ja
sanoi itkun sekaisella äänellään – Miksi minun pitäisi muistaa, Miksi kiusaat, nuo höpinät, valokuva, poikaystävä, silkkaa kiusantekoa, anna minun olla -
Rami - En höpise, enkä kiusaa sinua, usko nyt, -
Tyttö - Kiusaamista tuo on, mitä muutakaan se voisi olla, miksi olet vielä siinä? Katso tuonne, piha täynnä tyttöjä, eikä ne ole rampoja, niin kuin minä. Voisit olla heidän kanssaan, etkä kiusata minua. Nautitko kun saat kiusata.
Rami - No voihan, miten saan sinut uskomaan etten minä kiusaamaan tullut, miksi et voi uskoa minua. Olen nähnyt sinut koululla, ja aina halunnut olla kaverisi, mutta sinä pakenet, miksi? -
Tyttö vilkaisee ramia, pyyhkien samalla kyyneleitään ,
Rami - mikä sinun nimi on -
Tyttö - mitä se sinulle kuuluu, se on mikä on -
Rami - usko nyt, ettei puheissani ole yhtään sanaa valhetta eikä kiusaamista. Olen tosissani, haluan olla sinun kaveri, kuuletko, haluan olla kaverisi, päätin se jo silloin kun näin sinut eka kerran koululla. Ei ole mitään pahoja taka-ajatuksia, haluan vain että ollaan kavereita. Minä olen suorapuheinen, ja sanon asiat niin kun ne on, en jaksa lässyttää.
Tyttö nousee seisomaan ja sanoo - Vai niin, mitä vielä keksit - ja lähtee pois.
Rami huutaa tytölle - hei minun nimeni ja osoitteeni on siinä kuvan takapuolella, kirjoita, odottelen kirjettäsi, kirjoita jo tänään - Rami jää seuraaman kun tyttö käveli pois.
Vähän matkaa kuljettuaan tyttö menee tien laidassa olevan ladon taakse, tulee heti takaisin tielle polkupyörää työntäen, ja lähtee vimmatusti polkien pyörällä jatkamaan matkaansa, vilkaisematta taakseen. Tyttö katoaa näkyvistä, ja rami kävelee takaisin nuorisotalolle miettien - mokasinko?-. Hän menee nuorisotalonkanttiiniin nauttimaan keikkapalkkioksi luvattuja virvokkeita, bändikaverit ovatkin jo siellä, kikattavan tyttölauman ympäröimänä nauttimassa virvokkeitaan.
​Basisti kysyy ramilta, mikä on hommanimi, kun hävisit kuin raketti keikan jälkeen
Rami vastaa - polkupyörä -

Menee muutama päivä, ja rami saa kirjeen. Kirjoittaja on tyttö tien pientareelta, kirje on lyhyt. Tyttö kirjoittaa ettei usko ramin oikeasti haluavan olla hänen kaveri, kuka nyt halua olla kampuran kaveri. Eikä hän tykkää, että hänen kustannuksellaan pilaillaan. Hän kyllä haluaisi poikakaverin, olisi mukava jos sellainen olisi, mutta se tuntuu kaiken kokemani perusteella täysin mahdottomalta. En voi luottaa kehenkään, koska en voi tiedä kuka on rehellinen, eikä vain pilaile kustannuksellani. En sano ettetkö sinä voisi olla rehellinen, mutta miten minä voin sen tietää, en halua pettyä, en halua että minulle nauretaan. Minulla ei ole koskaan ollut poikakaveria, eikä muitakaan kavereita. Nyt sinä tulet ja sanot paljon asioita, jotka ovat minulle täysin vieraita, en ole kokenut vastaavaa ennen. Minä en osaa, en tiedä miten jatkaa, mutta olenko hullu jos ehdotan että, tulisit joku ilta Rannankylän kaupalle, siihen kaupan viereiselle maitolaiturille. Käyn siellä, ainakin viikon ajan, joka ilta kahdeksan maissa, katsomassa oletko siellä. Enempää en lupaa. Olethan rehellinen.
Ps. Minulle ei voi kirjoittaa eikä soittaa, asun mummin ja ukin kanssa, he ovat niin vanhanaikaisia että tutkivat kaiken, myös kirjeet.
Ter. Maire. Se tyttö jolle annoit bändikuvan

Luettuaan kirjeen rami muuttaa illan suunnitelmiaan, eli bändiharjoitukset saa jäädä. Hän soittaa bändin kitaristille ettei tule harjoituksiin. Seuraavaksi hän soittaa serkkupojalle, jolla on vanha Skoda, ja sopii hänen kanssaan kyydistä nyt ja heti.
Serkku tulee viipymättä ja he lähtevät ajamaan Rannankylään. Ennen kylälle tuloa on jyrkkä ja pitkäalamäki, joten pojat päättävät juhlistaa kylälle saapumistaan, muutamalla kunnon pamauksella. Skodan kaasupohjaan ja auton huippunopeuteen ja jyrkkään alamäkeen täydellä vauhdilla, äkkiä kaasunpoljin ylös, ja Skodan pakoputki alkaa sylkeä tulta kunnon paukkeen kera. Sitten pojat ovatkin jo kylänkaupalla, rami jää maitolaiturille odottelemaan tyttöä. Serkku lupaa tulla hakemaan hänet myöhemmin illalla. Kylätie on hiljainen, onhan ilta. Kauppa ja maitolaituri ovat teidenristeyksessä, neljästä suunnasta tulee tiet tai menee. Rami menee keskelle risteystä. Katselee joka suuntaan, ja miettii, mistähän suunnasta tyttö tulee, jos tulee ollenkaan. Mene sitten takaisin maitolaiturille. Kun hän on istunut siinä jo tovin, eikä mitään liikettä ole missään kok aikana näkynyt, kellokin on jo kahdeksan. Siinä istuessaan rami hyräilee ja rummuttelee käsillään komppeja aikansa kuluksi. Risteyksen toisella puolen, vastapäätä maitolaituria on isoja tukki ja propsipinoja. Rami vilkaisee siihen suuntaa, lopettaa rummutuksen, koska näkee jotkin liikettä siellä puupinojen luona, hän nousee seisomaan ja katsoo tarkemmin. Kyllä, siellä tukkipinojen luona on tyttö, joka katsoo maitolaiturille päin. Rami tarkentaa vielä katsettaan,hän ei ole uskoa näkemäänsä, mutta totta se on, siellä on kuin on tyttö, se on HÄN!, Maire. Rami heilauttaa kättään tervehdyksen merkiksi, ja lähtee juosten Mairen luo.
Kun hän tulee tytön, hän ei sano mitää hymyilee vain, mutta Mairen kauniit kasvot ovat totiset, ja hän seisoo kuin patsas hievahtamatta.
Rami - Hei, kiva kun tulit Maire -
Maire kääntää katseensa maahan, vilkaisee sitten ramia ja sanoo. - hei, on kiva kun tulit, olin varma ettet tulisi, mutta toivoin kuitenkin sinun tulevan, olen ollut täällä jo kolmena iltana, odottelemassa -.
Rami - sain kirjeesi tänään, joten en tiennyt tulla aikaisemmin, mutta nyt on hyvä -,
Rami huomaa Mairen kauniin kesämekon ja sanoo, - kaunis mekko, oletko itse tehnyt -,
Maire - ei kun mummi osti tämän eilen, tuosta kaupasta, kun pyysin -.
Rami - kaunis mekko, ja kaunis tyttö -.
Maire ei sano mitään.
Minne mennään juttelemaan - kysyy rami.
Maire - mennään tuonne pinojen taakse, siellä on hyvä paikka, sinne ei kukaan näe -
​Rami - sehän sopii, mutta miksi piiloon -
Maire nolona. - Koska mummi ja ukki ovat vanhanaikaisia ja uskovaisia, heidän mielestä en saa olla miehen kanssa kahdestaan missään, ennen kuin olen kihloissa, sen takia kukaan ei saa nähdä meitä -. Joten he menevät pinojen takana olevalle metsätyömiesten taukopaikalle. He istuutuvat vastakkaisille puolille nuotiopaikkaa, juttelevat siinä niitä ja näitä. Ramin puheisiin Maire suhtautuu hieman epäluuloisesti, sen hän huomaa Mairen ilmeistä.
Parituntia menee nopeasti, ja sitten Mairen on lähdettävä kotia kohti, hän kertoo luvanneensa mummille tulevansa viimeistään kymmeneksi kotiin, ja kertoo samalla että hänellä on tapana ajella iltaisin pyörällään kylätietä, se on hänen harrastus ja ajanviete, ja mummille, on aina kerrottava milloin tulee kotiin ja missä päin ajelee. Tämän polkupyörällä ajelun varjolla hän on päässyt nyttenkin tulemaan, hän oli kertonut käyvänsä vain kaupan luona kääntymässä, ja tulevansa sitten takaisin. Maire kertoo mummin kehottaneen olemaan erityiseen varovainen, koska kaupalta päin oli kuulunut monta kovaa pamausta peräkkäin, eivätkä ne pamaukset tulleet tavallisesta aseesta, he olivat ihmetellee, mikä ne aiheutti? Rami ei sano mitään, vaikka hän tietää pamausten aiheuttajan. Seuraavan tapaamisen he sopivat seuraavalle viikolle, sama aika ja sama paikka. Mairen tehdessä lähtöä, rami lähestyy häntä ja ehdottaa pientä halausta. Maire ei sano mitään, joten rami halaa, ottaa Mairea kevyesti olkapäistä kiinni ja painaa rintaansa vasten. Nostaa hänen päätän, ja painaa poskensa hänen poskea vasten, heti kun ramin hellittää otettaan, Maire pyörähtää ympäri ja juoksee pyöränsä luokse, vilkuttaa ramille ja lähtee polkemaan kotia kohti. Pakarat nätisti keikkuen satulan laidasta laitaan, keikkuminen johtui hänen vammastaan, tai sitten satula on liian korkealla, rami huutaa hänen peräänsä - hei hei nähdään viikonpäästä -. Maire seisoi halauksen ajan jäykkänä paikallaan, mutta rami huomasi hänen kasvoilla kyyneleitä ja pienoisen hymyn pilkahduksen.

Menee muutama päivä ja rami saa taas Mairelta kirjeen. Kirjeessä Maire kirjoitti vain odottavansa heidän seuraavaa tapaamista, hän ei osaa muuta enää ajatellakaan. Lisäksi hän kirjoitti ramin olevan parasta, mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Se kun halasit ja painoit poskesi poskeani vasten. Se oli sellaista mitä en olisi edes voinut kuvitella, miten ihanalta se tuntui, kun joku halaa. Hän myös kirjoitti pelkäävänsä, että rami pitää häntä höpsönä, koska hän innostuu parin tunnin istumisesta ja yhdestä halauksesta. Hän toivoo että tämä kaikki on totta ja kestävää, eikä vaan unta ohi menevää.
​
Ter. Höpsö Maire

Kun eka tapaamisesta oli kulunut viikko niin rami matkaa sovitusti serkun kyydillä Rannan kylän kaupalle, mutta tällä kertaa ei alamäessä eikä muuallakaan pamautella. Rami jää maitolaiturin koppiin odottelemaan Mairea, koska ilma on sateinen. Eikä siinä tarvitse kauaa odotella kun Maire jo kiiruhtaa puupinojen luota maitolaiturille, hän jätti pyöränsä puupinojen taakse. Koska ilma on sateinen niin he päättävät mennä maitolaiturin koppiin istumaan. Rami istahtaa kopinlattialle, Maire epäröiden mihin istuisi, rami pyytää häntä istumaan viereensä. Maire miettii hetken, tulee kuitenkin siihen Ramin viereen, ja yrittää olla koskematta ramia. Rami ottaa Mairea kaulasta kiinni ja antaa suukon hänen poskelleen, eikä Maire estele, vaan siirtyy lähemmäksi ramia. Maire tärisee, se ei kuitenkaan kokonaan johdu pelosta jo ollenkaan, vaan kylmyydestä. Maire on ajanut polkupyörällä koleassa vesisateessa, ohut kesämekko päällään.
Rami pyytää Mairea tulemaan vielä lähemmäksi itseään, minkä Maire tekeekin ja rami ottaen hänet kainaloonsa, sanoen - jospa siinä olisi lämpimämpi - ja lisää vielä - minulla on päälläni kuiva paita, saat sen jos? -.
Maire puistaa päätään ja sanoo, - ei ,ei se nyt taida -. Maire on erittäin iloisella ja vapautuneella tuulella. Mairen nauraessa rami ei voi vastustaa kiusausta ja antaa hänelle kevyen suukon suulle, Maire perääntyy ja katsoo ramia tuimasti suoraan silmiin, sitten hymyilee ja nostaa kätensä ramin kaulalle, vetäisee hänet lähemmäksi itseään ja pussaten oikein sydämen kyllyydestä. Mairen pussaa ensimmäistä kertaa eläessään, sen rami huomaa, sillä se on eräänlaista mutustelua, mutta ei se tyyli, vaan se tarkoitus. Tämä jälkeen he ovat vai hiljaa sylikkäin.
Sitten rami kysyy, - haluaisitko tulla reilun viikon päästä perjantaina kaupunkiin. Mentäisiin yhdessä urheiluhallille, siellä olisi esiintymässä Johnny, tiedätkö sen laulajan -
Maire - en varmaankaan tiedä, tai no en tiedä, en minä niitä nimiä -,
Rami - olisi mukava jos voisit tulla kanssani sinne. Tulisit linja-autolla kaupunkiin, olisin sinua linja-autoasemalla vastassa. Voisit olla vaikka koko viikonlopun, yöpyminen ei olisi ongelma, sillä voisimme mennä siskoni asunnolle, siellä voisi olla vaikka koko viikonlopun, sisko on silloin matkoilla -.
Maire - Olisihan se mukava käydä siellä kuuntelemassa sitä laulajaa. Kotona voin kuunnella radiosta musiikkia vain silloin, kun mummi ja ukki eivät ole kotona, ja ne ovat aina kotona, eikä siitä radiosta oikein kuulukkaan, rätisee vaan, ja virtakin loppuu jos tyhjänpäiväistä kuuntelee, ukki aina valittaa. Pelottaa tulla sinne, en minä taija uskaltaa, koska en ole koskaan ollut yötä missään muualla kuin kotona, ukin ja mummon luona. Enkä minä mitenkään voi päästä lähtemään, ei ukki ja mummo päästä. Eikä niillä ole rahakaan, vaikka olisi niin ei ne antaisi. Ei se tulisi mitenkään onnistumaan, että minä sinne tulisin, vaikka kuinka haluaisin. Eikä minulla ole semmoisia kaupunki vaatteita, en minä sinne voi tulla mummon tekemissä vaatteissa, enkä minä ole koskaan käynyt missään ...jutuissa, ainoastaan kirkossa mummin kanssa. Minäpä kerron nyt sinulle senkin, miksi seisoin siellä nuorisotalolla tien varressa. Sen takia minä siellä tienvarressa seisoin, kun ukki ja mummo kielsivät minua menemästä nuorisotalon alueelle, kun sanoin heille että lähden pyörällä ajelemaan. Ne kun tiesi että siellä talolla on iltamat, niin ne sanoivat sen takia sillein. Niin mitenkä minä nyt sitten sinne kaupunkiin semmoiseen pääsisin, en mitenkään. Rami kuunteli hiljaa istuen ja kun Maire lopetti, niin rami - ajattelin vaan että mitä me täällä maitokopissa ja puunpinojen takana, kun voitas olla muualla. En halua hoputtaa mitenkään, mutta ajattelin vaan että sinullakin voisi olla mukavampaa. Se että onko rahaa tai vaatteita ei ole ongelma, rahaa minä annan sinulle, ostan sinulle uudet vaatteet sekä kengät ja viimeistä muotia. Sinun ei tarvitse tehdä mitään, eikä huolehtia mistään, tai no ainoastaan teet sen, että tulet kaupunkiin. Tiedän että tämä on sinulle uutta ja kenties pelottavaakin, mutta ihan normaalia touhua se olisi. Kun tulet kaupungista kotiisi mummin ja ukin luo, niin laitat vanhat vaatteesi päälle, uudet voit jättää siskoni asunnolle säilöön.
Maire vastasi ramin ehdotukseen - Huhu tuo kaikki kuulostaa niin hurjalta ja epätodelliselta, että voiko tuota uskoa. Anna anteeksi että epäröin, mutta minä ole vain rampa pienen mökin tyttö, ja sitten sinä aina tuollaisia, että minä menen ihan sekaisin, ei voi olla totta. Odota minä nipistän itseäni, jos tämä onkin unta. auts se koski, ei tämä unta ainakaan ole. Kuule en minä osaa tuota kaikkea edes ajatella, mitä sinä puhuit -
Rami - luota minuun, minä haluan vain hyvää sinulle, ei tässä mitään muuta ole. Onhan tässä vielä reilu viikko aikaa, jätä kaikki minun huoleksi -
​Niin joo, sanoi Maire ja lisäsi - minä en sitten halua pahoittaa ukin ja mummin mieltä mitenkään. Minä haluaisin sinne kaupunkiin, mutta minua ihan oikeasti pelottaa. Mutta jos tosiaan lupaat huolehtia minusta siellä, niin kerro miten minä sinne pääsen -
Rami keksii heti suunnitelman kuinka toimitaan, ja kertoo sen Mairelle Se suunnitelma olisi jotenkin tällainen. - Hän lähettää, ei kun tuo mummin ja ukin postilaatikkoon kutsun, jossa Maire kutsutaan kaupunkiin seurakunnan leirikeskuksessa järjestettävään nuorison uskonnolliseen tapahtumaan. Tapahtuma kestää perjantaista maanantaihin ja seurakunta maksaa viulut. Rami sanoo väärentävänsä kaikki tarvittavat paperit, jos hän ei niitä itse osaa, niin aina löytyy kavereita jotka osaa. Hän aikoo ottaa selvää, onko seurakunnan leirikeskuksessa oikeasti silloin minkälaisia tapahtumia, jos ei ole, niin hän kyllä keksii joku jutun. Hän sanoo kehittelevänsä myös syyn sille, miksi kutsu tulee näin myöhään, kyllä hän myös siihen jotain uskottavaa keksii, vaikka jonkun peruutus jutun. Kun kutsu tulee Mairelle seurakunnalta, niin ukki ja mummo uskovat siihen, ja päästävät Mairen lähtemään sinne juttuun. He ovat vanhoja, eikä sitä voi mistään tarkistaa onko kutsu aito, kyllä se huijaus onnistuu usko vaan - vakuuttaa rami.. Houkutus ja myös rakkaus on syynä siihen, että hän suostuu ideaan, vaikka hän on menossa sellaiseen, missä kaikki on hänelle aivan uutta ja outoa. Maire antaa ramille kaikki tiedot, nimet ja osoitteet, vaikka häntä pelottaa kaikki tuo uusi maailma sekä mummille ja ukille valehtelu. Rami aikoo aloittaa heti järjestellä asioita kun menee kotiin. Lupaa Mairelle kutsun tulevan jo alkuviikosta, he sopivat että näillä puheilla Maire tulee perjantaina linja-autolla kaupunkiin. Kun tulet linja-autolla niin mummi ja ukki ei epäile sen kyydinkään suhteen mitään. Rami lupaa olla linja-autoasemalla koko päivän odottelemassa, tuletpa missä autossa tahansa niin hän on paikalla.
Sade on lakannut ainakin hetkeksi, joten Mairen on lähdettävä ennen kuin alkaa uudestaan satamaan. Nopea halaus ja suukottelu ja Maire lähtee polkemaan kotia kohti, pää sekaisin ramin puheista ja suunnitelmista.
Kun rami tulee kotiinsa, niin hän etsii heti lehdistä seurakunnan tiedotteita ja uutisia. Sieltä löytyy juuri sopiva juttu tähän tarpeeseen. Hän käy seurakunnan ja leirikeskuksen toimistoissa hakemassa esitteitä,. Niitä hän sitten vähän muuntelee, hän onnistuu jopa hankkimaan seurakunnan kirjekuoria, ja poistaa kaikista papereista seurakunnan puhelinnumerot. Kun seurakunnan kutsu on valmis, ja kirjekuoressa postimerkki ja postinleima, niin hän vie sen serkkupojan kyydillä Mairen kodin postilaatikkoon.

Sitten tulee se perjantai jolloin Mairen pitäisi tulla kaupunkiin. Rami menee jo aikaisin aamusta linja-autoasemalle katselemaan aikatauluja, mihin aikaa Rannan kylän suunnasta tulee vuoroja. Päivän mittaan niitä tulee useita, mutta tuleeko Maire niissä, onko heidän suunnitelma onnistunut. Rami on järjestänyt kaiken niin kuin kuin he sopivat. Aamu on jo vaihtunut iltapäiväksi, eikä Maire ole vielä tullut, hänen pitäisi jo tulla, jos meinataan ehtiä ostoksille, miettii rami. Sitten vihdoin ja viimein tulee linja-auto jossa tulee myös Maire. Hän ryntää autosta ulos laiturilla odottavan ramin syliin, halaten ja suudellen häntä. Unohtaen täysin samassa autossa Rannan kylästä tulleen uskovaisen rouvasihmisen, joka on Mairen mummon tuttuja. Tämä rouva katsoo ihmeissään Mairen innokasta halailua ja pussailua, kun Maire huomaa rouvan ja hänen kauhistuneen ilmeensä, joten Maire sanoo hänelle, - olipa hyvää -. Rami ihmettelee Mairen uutta iloista ja rempseää tyyliä.
Halauksien ja pusujen jälkeen he menevät linja-autoaseman baariin, siellä Maire kertoo ettei ukki ja mummo epäilleet mitään vilppiä, siinä seurakunnan kutsussa. Seuraavaksi Maire haluaa välttämättä käydä Esson baarissa, vasta sen jälkeen mennä vaateostoksille. Esson baari, sen täytyy olla ihmeellinen paikka, hän on kuullut koululla tyttöjen puhuvan siitä, siellä ollaan poikien kanssa ja soitellaan levyjä. Maire on pohtinut mielessään, minkälainen paikka se Esson baari mahtaa olla, kun siitä aina puhuvat. Rami vie hänet Esson baariin, ostaa siellä heille jäätelöt sekä limpparit ja laittaa levyautomaatista soimaan Johnnyn kappaleen "Tyttö niin kuin pitää" , näyttäen samalla Mairelle miten niitä levyjä soitetaan. Baarista he kiiruhtavat vaateostoksille Intian basaariin. Intian basaariin Mairen toivomuksesta, koska hän haluaa saman tyylisiä vaatteita kuin ramilla on, värikkäitä ja muodikkaita, hippi tyyliä. Basaarista löytyy hänelle kaikki päällysvaatteet, mutta kengät ja alusvaatteet on käytävä ostamassa tavallisesta tavaratalosta.
Ostoksien jälkeen he käyvät syömässä grilliruokaa, menevät sitten ramin siskon asunnolle. Maire käy ensin suihkussa sekä vaihtaa vaatteet, uudet ja ihmeelliset, kuten alusvaatteet jotka ovat ramin valitsemia, ja tarkoitettu nuorelle kauniille naiselle. Mairelle tapahtui paljon uutta ja outoa vähässä ajassa, kuten baarit ja siellä kahvit ja limpparit, vaatekaupat, grilliruokailu sekä suihkussa peseytyminen, suihku oli hänelle kokemuksena uusi "tuttavuus", oli hän koululla suihkun nähnyt, mutta ei ollut koskaan sellaista käyttänyt. Maire pukeutui uusiin vaatteisiin, hän on kaunis, todella kaunis ja onnellinen nuori tyttö. Rami laittoi olohuoneen pöydän koreaksi sillä aikaa kun Maire oli suihkussa.
Rami kysyy Mairelta, - oletko koskaan maistanut viiniä -.
Maire hämillään - sitäkö viinaa, no en ikinä - miten niin -
Rami - katos kun sisko tyttö tiesi, että minä tulen tänne rakastettuni kanssa viikonlopuksi, niin hän oli jemmannut meille tervetuliaiseksi viiniä, ja suolaista purtavaa sekä suklaata kukkien kera, mennään tuonne olohuoneeseen. Maire menee olohuoneen ovelle, katselee siinä ihmeissään vähän aikaa ja sanoo sitten - voi, on hienoa, onko täällä aina tämmöistä -.
Rami - ei aina, mutta nyt on, koska on meidän juhlat, sinun ja minun, mennään istumaan tuonne sohvalle, ja maistetaan viiniä, jos haluat maistaa, kaadanko meille lasilliset, ei siinä suurta syntiä tehdä, jos ollenkaan, maistetaan vain vähän -.
Maire empien - no joo, voin minä maistaa, en tiedä juonko -.
Rami avaa punaviinipullon,
Maire katsellessa sillä aikaa ympärilleen, hän jää katsomaan lasihyllyä, jossa on monenlaista pulloa ja kysyy - onko noissa kaikissa viinaa -
Rami - joo, alkoholijuomia ovat kaikki, mutta ei meille, tosin saa niitä ottaa jos on tarvis, nuo on siskon "varasto" vieraiden varalta -.
​Rami kaataa lasilliset viiniä molemmille, Maire kostuttaa vain huuliaan ja irvistää, hyi on pahan makuista. Siinä sitten aika vierähtää viiniä maistellessa, Mairelle tosin maistellut irvistellen, mutta saanut kera suolaisen jotain alaskin. On aika lähteä urheiluhallille, sinne missä Johnny esiintyy. Nautittu viinin on saanut Mairen varsi rempseälle päälle, hän kaulailee ja pussailee ramia heidän kävellessä hallille.
Vähän ennen hallia Maire kysyy ramilta. - ilkeätkö sinä minun kanssa mennä sinne, hävettääkö sinua kun minulla on tämä jalka tämmöinen -
​Rami - Höh, tämmöinen jalka, kuule minä rakastan sinua, ja sinun jalkasi on yhtä kuin sinä, joten elä kysele enää tuollaisia, en häpeä, vaan rakastan. Jos minä häpeäisin tai muutakaan siihen suuntaan, niin et olisi siinä nyt -​
Ilta ja alku yö hallilla on rattoisa. He käyvät jopa tanssilattialla, mutta se on lähinnä vain halailua ja läheisyyttä, vain pepun heiluessa. Yöllä heidän palatessa asunnolle

Maire kysyy, - voiko sitä viiniä ottaa vielä -.

Rami - totta kai sitä voi ottaa ihan mihin aikaan vuorokaudesta, jos maistuu -. Joten he asunnolle päästyään ottavat lasilliset viinin, eikä se jää siihen lasilliseen, vaan sitä menee enemmälti ja viinin lisäksi he ottavat vielä lasilliset likööriä. Siirtyvät sitten makuuhuoneeseen, ennen sinne siirtymistä elo olohuoneen sohvalla on ollut vain yhtä halailua ja pussailua. Makuuhuoneessa rami riisuutuu alasti ja heittäytyy selälleen sängylle makaamaan. Maire jää seisomaan sängyn viereen katselemaan alastonta ramia, hän näkee ensimmäisen kerran alastoman miehen, Maire kysyy - täytyykö hänenkin riisua kaikki vaatteet -.

Rami - no se sinun asiasi, jos haluat niin riisu, mutta en minä siitä ole pahoillani, vaikka et riisukaan -.
Maire hymyilee ja riisuu kaikki vaatteensa, ja sanoo sitten - minua pelottaa -
Rami - pelottaa, mikä pelottaa, sekö että olet alasti, ei siinä pitäisi olla mitään pelättävää tai pelottavaa -
Maire - minä kun en osaa, ymmärräthän, minä en tiedä mitään tämmöisestä, ihan oikeasti, en edes sitä mitä ne eri sanat tarkoittaa -
Rami - etköhän sinä nyt mene asioiden edelle, jos jotain tapahtuu, niin se tapahtuu, eikä siihen mitään koulutodistuksia vaadita, mutta sinun ehdoilla kuitenkin mennään -, Maire kömpii ramin viereen ja kyöhnääminen alkaa, mutta se on vain suukkoja vartalot kiinni toisissaan. Rami nosta jalkansa Mairen lantion päälle ja hyväilee kädellään hänen rintoja. Siinä kyönätessä Maire laittaa kätensä ramin reidelle, pitää kättään siinä reidellä. Ottaa sitten ramin lantiosta kiinni ja vetää itseään lähemmäksi, tuntee samalla kun jonkin alkaa painaa hänen alavatsaansa,
sanoo ramille - mikä täällä oikein painaa - ja alkaa kädellään tunnustella mikä se on, vetäisee sitten äkkiä kätensä pois ja sanoo - anteeksi -
Rami - mitä tuota anteeksi pyytelet, olisit vaan pitänyt kiinni ettei karkaa, ja ottaa sitten Mairen kädestä kiinni vieden sen takaisin miehuutensa luo - ja sanoo - ole hyvä, se on nyt tällä puheella sinun, saat leikkiä sillä - Maire naurahtaa mutta ei kuitenkaan vielä ala leikkiä sillä, pitää vaan kädessään. Rami laskee jalkansa pois Mairen lantiolta, jotta voi ottaa Mairen simpukan käteensä, hän levittää hieman hänen jalkoja, ja alkaa sitten hoivata hänen simpukkaa. Ramin simpukka hoiva saa Mairen vietit heräämään, hän käy raivokkaana ramin kimppuun, ahmien huulillaan ramin kasvoja. -Rami kysyy Mairelta - haluatko kokeilla yhdyntää -
Maire - niin mitä, kokeilla, -
Rami -yhdyntää -
Maire - tarkoittaako se sitä että oltaisi jotenkin silleen kun lapsia tehdään, onko se, se juttu -
Rami - kyllä se on se juttu, mutta ei sitä tässä vaiheessa vielä lapsia tehdä -
Maire - en minä tiedä, kun en tiedä, mitä ja miten oltaisiin -.
Rami - kokeillaan nyt sitten -
Maire - niin, kai, tämä kaikki on uutta, minä en tiedä mistään mitään, anna anteeksi, kun minä olen tällainen hölmö-.
Rami - et sinä hölmö ole, mutta kokeillaan, niin tiedät sitten, mistä tässä on kysymys -
Maire - niin, joo - Rami kertoo Mairelle, miten homma menee, ja mitä siitä eka kerrasta seuraa. Rami sanoo ensin hakevansa jotain Mairen pepun alle, ettei sotketa toisten petivaatteita. Hän hakee kaksi suurta kylpypyyhettä, ottaa samalla takkinsa taskusta paketin kortsuja. Menee makuhuoneeseen, levittää pyyhkeet sängylle. Ottaa yhden kortsun paketista, ja laittaa sen paikoilleen, kertoo samalla Mairelle mikä sen on, ja mikä sen tarkoitus on, Mairen seuraa toimenpidettä vierestä. Sitten rami kömpii takaisin sänkyyn, nuolaisee Mairen yli kömpiessään hänen simpukkaa, Maire säpsähtää kuin olisi saanut sähköiskun, rami huomaa sen, joten hän kertoo voivansa antaa niitä sähköiskuja enemmänkin jos Maire haluaa, se on aivan normaalia.
​Maire - elä kysele minulta tuommoisia, minä kun en ymmärrä, tämmöistä sähköiskuista mitään, mutta jos siihen ei kuole niin saat -
​n_______________
Vähän taustaa
​Rami on vain reilun vuoden Mairea vanhempi (17v), kuitenkin hänellä on seksistä huomattavasti enemmän kokemusta kuin Mairella, Mairella sitä tietoa saatikka kokemusta ei ole laisinkaan, hän on täysin ummikko 16 v mökintyttö. Hänellä ei ole kavereita, eikä kirjallisuutta, ei mitään mistä olisi voinut edes pientä vinkkiä saada. (HUOM! Elettiin 60-luvun loppua). Hänellä on uskovaiset isovanhemmat huoltajina, ja heidän mielestä kaikenlainen kanssa käyminen miesten kanssa ennen avioliittoa on syntiä, joten hänellä ei poika kavereita ennen ramia ole ollut. Kuukautisasioissa hän on käynyt koulun terveyssisaren luona, koska mummo on hänet käskenyt sinne, mutta siellä ei seksistä puhuta mitään. Maire on niiden eväiden varassa, jotka luoja hänelle on suonut, eli vietit/kiima/kutina. Rami kun ei ole mikään "raiskaaja tyyppi" niin hän etenee maltillisesti. Hän on ollut lähestulkoon samanlaisissa tilanteissa jo muutaman kerran aikaisemmin. Se on ollut sitä aikaa kun hän harjoitteli vielä itsekin (14-15 vuotiaana), harjoittelu kumppaneina ovat olleet saman ikäluokan tytöt. Varsinaisen oppinsa seksiin hän on saanut vanhemmilta naisilta, kunnon oppia ja kunnon kyytiä. Se mikä on suonut hänelle tällaisen opiskelu ja harjoittelu mahdollisuuden, on nämä soittohommat eli keikkailu. Aina on saanut kun on halunnut, ja hän on halunnut, eikä nirsoillut kumppanien suhteen, ainoa vaatimus seksi kumppani suhteen on ollut, että hän on nainen ja täysijärkinen. Mitään vakavampaa ei näistä seksi suhteista koskaan syntynyt, eikä hän sellaista hakenutkaan. Ramin isä on ohjeistanut häntä harjoittelemaan ja kokeilemaan niin paljon kuin on mahdollista. Niin ei sitten jälkeenpäin tarvitse voivotella, mutta älä jää roikkumaan, se että muhinoi jonkun kanssa, ei merkitse mitään. Mutta sitten kun sinulla on jo kokemusta, ja sydän sanoo ota tämä niin, ota se, näin siis isä ohjeisti. Maire on nyt se ramin, ota se suhde. Hän merkitsee ramille jotain. Silloin kun rami eka kerran näki Mairen, niin se tunne hänen sydämessä kertoi, hän se on. Se tunne tuli sydämestä, eikä jalkojen välistä, kuten aikaisemmin, se oli erilaista!
_____________
Tarina jatkuu
-Ennen kuin mitään kokeillaan, niin voidaanko ottaa vielä lasilliset sitä viinaa (likööriä) -, kysyy Maire.
Rami kaataa heille laseihin likööriä, ottaa itse vain pienet hörpyt. Maire siemaisee liköörinsä kerta ryypyllä, rami katsoo vierestä, ja tuuma ohoo.
Tämän jälkeen aloittavat kyöhnäämisen uudelleen, ja ramin simpukkaa suutelot nautinnon Mairelle tuovat, kielellä kun simpukan helmeä hellien hoitelee, ja sitten Maire onkin jo valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen, joten rami asettuu hänen jalkojen väliin polvilleen, Mairen jalat ovat jo valmiina levällään, olihan rami siellä jo touhuamassa. Mairen lonkkavika ei estä jalan normaalia toimintaa, eli tässä tapauksessa jalkojen levittämistä. Tämän jälkeen vielä pientä esileikkiä, sitten varovaista tunkeutumista, sitten tulee pieni este,
Maire voihkaisee - auts -,
Rami siihen - et ole enää neitsyt - Rami tekee kaiken rauhallisesti ja varovasti. Hän nostaa Mairen jalkoja ylemmäksi, näin on mahdollista tunkeutua syvälle, eli antaa koko kepin mitalla. Rami haluaa Mairen saavan kunnolla keppiä, eikä mitään jäätelötikkua huulien väliin, koska tämä on Mairelle eka kerta, niin se pitää olla kunnon kokemus, ei kuitenkaan mikään ikävä kokemus. Kun homma on ohi,
Rami kysyi - oliko kauheaa -
Maire - ei, pikkuisen vihlaisi alussa, mutta sitten tuntu hyvältä, se kun meni syvälle, ja sitten siinä lopussa tuntu että sydän pysähtyy, kun olit siellä syvällä ja liikutit vain vähän, ja samalla koskettelit sitä nappulaa siellä minun jalkojenvälissä, silloin alkoi kouristaa, ja tärisyttää, se tuntu hyvältä -
Rami - tiedätkös mikä se kouristelu oli -
Maire - en tiedä, mikä minulle tuli -
Rami - No se kuuluu asiaan ja siihen pyritään, eli sinä sait orgasmin eli laukesit -
Maire - ai jaa, olen minä kuullut tuosta, mutta en minä tiennyt mitä se on. kuulostanko minä sinun mielestä ihan hölmöltä taas -
Rami - et, et ollenkaan, äläkä kysele tuota koko ajan, mutta sano kun haluat kouristella ja täristä uudestaan, niin kouristella ja täristään yhdessä - .
​Rami ottaa kortsun pois hepistään ja näyttää sitä Mairelle ja sanoo, täällä ne nyt uiskentelee, eikä lapsia tule, ja käyn sitten heittämässä sen vessanpyttyyn, ja tuo samalla Mairalle pyyhkeen. Sen jälkeen kaataa molemmille lasilliset likööriä, ja he kilistelevät laseja sen kunniaksi. Maire hymyilee kauniisti ja sanoo - kiitos rakas, kun annoit minulle elämän - ja käpertyy ramin kainaloon,
Rami - Annoin elämän, syntisen sellaisen, tanssia, musiikkia, alkoholia, seksiä.-
Johon Maire - mitä minulle sitten ennen oli, ei mitään, tai oli ukki ja mummi, mutta ei muuta, ei mitään muuta. Mutta ukki ja mummo eivät voi elää ikuisesti, muualla kuin sydämessä ja muistoissa. Heidän kuoleman jälkeen ei olisi ollut mitään, vain surua, ikävää ja kyyneleitä ei muuta. Nyt minulla on elämä, jonka annoit minulle, voiko se olla pahaa. Teen vaikka syntiä, kunhan saan elää kuten muutkin ihmiset. Kuusitoista vuotta meni elämästäni ennen kuin joku muukin, kuin vain ukki ja mummo kohtelee minua ihmisenä, ja se joku olet sinä -. Rami kuuntelee Mairen tunteen purkausta hieman hämillään, ajattelee että siihen voi olla osa syynä nautittu alkoholi. Rami suutelee Mairea otsalle, ja painaa hänen päänsä rintaansa vasten, silittäen hänen hiuksiaan.
Loppu yö menee sitten samoissa merkeissä, seksileikeissä sekä jutellessa, välillä kippis sen kunniaksi. Maire sanoo yöllä ramille, toppuuttele jos menen liiallisuuksiin, mutta ajattele että vielä kolme viikkoa sitten, olin se surullinen rampa mökintyttö, siellä tien pientareella vailla elämää, ja nyt olen tässä, yritä ymmärtää minua. Vasta aamuntunteina he malttavat hetkeksi nukahtaa. Puoliltapäivin heräävät pienessä kohmelossa, Mairelle se kohmelo on myös uutta, ja onkin kovemman puoleinen uutuus, hän yökkäilee mutta ei kuitenkaan oksenna. Rami neuvoo ottamaan korjaavat, niin yökkäily loppuu, hän tekee Mairelle koti kahvilikööriä, ja laittaa sitten sen mukin Mairen eteen pöydälle, ja neuvoo ryyppäämään siitä, sekä heti perään toisesta mukista oikeaa vahvaa kahvia. Eikä siinä kauaa mene kun mukit ovat jo tyhjät. Se aamukahvi tekee tehtävänsä, ja molempien krapulat on siirretty seuraavalle päivälle. He käyvät grillillä, ja siellä ruoka maistuu kunnon aamukahvin jälkeen. Ruokailun jälkeen he palaavat takaisin asunnolle, nauttivat vähän likööriä ja katselevat televisiota, joka sekin on uutta Mairelle, on hän television aikaisemmin nähnyt, mutta kotona metsämökissä sellaista ei ole. Makuuhuoneen puolelle he siirtyvät aina heti kun rupeaa tuntumaan siltä, että olisi mukava leikkiä seksileikkejä, ja siellä makuhuoneessa se heidän aika sitten enimmäkseen meneekin. Käyvät välillä syömässä grilliltä mukaansa ostamiaan kanankoipia. Tällaisissa samanlaisissa merkeissä heidän viikonloppu menee, kunnes tulee maanantaiaamu, ja on aika erota sekä palata kotiin.

Ramilla ei ole mitään ongelmia tiedossa kotiinpaluun suhteen. Mutta sitä ei tiedä mikä Mairea odottaa kotona. Onko kylän "rouvasihminen" käynyt kertomassa mummille ja ukille linja-autoasemalla näkemästään ja kuulemastaan. He kävelevät linja-autoasemalle, Maire itkee koko matkan, hän ei haluaisi lähteä. Rami lohduttaa kaikin tavoin Mairea ja saakin itkun loppumaan ennen linja-autoasemaa. Siinä samassa kiinteistössä linja-autoaseman kanssa on muun muassa kultasepänliike, rami ehdottaa että he kävisivät siinä liikkeessä, hän voisi ostaa Mairelle jonkun korun. Maire suostuu tähän ja he menivät siihen liikkeeseen, myyjä kysyy mitä saisi olla, rami sanoo - katsottaisi kihlasormuksia -. Tämän kuultuaan Maire ottaa ramia kädestä kiinni ja puristaa kovasti samalla hymyilee sekä vuodattaen kyyneleitä. Tässä liikkeessä kaiverrukset tehdään odottaessa, sen rami on ottanut huomioon. He puhuivat kihlautumisesta viikonlopun aikana ja Maire kertoi haluavansa kihloihin heti, mutta rami toppuutteli sanoin, katsotaan nyt. Joten mitään ei päätetty, yhdessä ainakaan. Rami suunnitteli tämän yllätyksenä Mairelle. Kihlajaiskahvit käydään juomassa siinä Esson baarissa. Siellä suunnitellaan myös seuraavan siirto, tässä heidän rakkauden pelissään. Elikkä nyt kun Maire menee kotiin mummin ja ukin luo, ja siellä tulee jotain ongelmia, siis jos tulee, niin hänen pyytää heiltä anteeksi, kaiken se pahan mitä mahdollisesti on aiheuttanut tai aiheuttaa, ja kertoisi sitten muuttavansa kaupunkiin, sulhasensa luo asumaan. Rami antaa Mairelle vanhempiensa (kotinsa) puhelinnumeron, johon voi soittaa milloin vaan, vaikka keskellä yötä jos on tarvis. Tarvittaessa hän ottaa vaikka taksin, ja tulee hakemaan hänet heti luokseen. Rami on myös suunnitellut senkin, miten toimisi jos tällainen tilanne tulisi eteen. Hän ei suinkaan tulisi missään Intian basaarin hippivaatteissa, vaan laittaisi päälleen tavanomaiset, eli tavalliset vaatteet. Eikä hän kertoisi Mairen isovanhemmille mitään muusikko taustoistaan. Mairen isovanhemmat kun ovat vanhoja ja uskovaisia ihmisiä, joten heitä ei kehtaa säikytellä vaatetuksella ja puheilla syntisestä tanssimusiikista.
Maire menee kotiinsa ne samat vaatteet päällään, jotka hänellä oli lähtiessään sinne seurakunnanleirille. Kertoo ukille ja mummolle mitä siellä seurakunnanleirillä tehtiin, eli kotona kaikki hyvin ja elämä jatkuu normaalisti, mutta vain vajaan viikon. Kun tulee sunnuntai, niin mummi lähtee käymään hartaustilaisuudessa tämän linja-autoasemalla olleen rouvasihmisen kotona, ja rouva tietenkin kertoo mummille, kaiken sen mitä näki ja kuuli siellä kaupungissa. Kun mummi tulee kotiin. niin tunnelma siellä on varsin synkkä, kunnes Maire kaivaa käsilaukustaan sormuksen, ja laittaa sen sormeensa. Ukki hiljenee täysin, katsoo vain kulmiensa alta, mutta mummi tulee Mairen luokse, ottaa häntä kaulasta kiinni ja onnittelee, pyyhkii samalla silmiään huiviin.
Maire ja mummi keskustelevat aikansa, mummilla on paljon kysymyksiä, ja hän haluaa vastauksia. Muun muassa siihen kuka on sulhanen, - ei kai vaan joku vanha kulkuri,- millainen hän on,- miksi kaikki tapahtui näin äkkiä, - ei kai sinua tyttö raukkaa nyt huijata, - miksi et ole kertonut mitään, - mistä sinä hänet löysit, - tieltäkö löysit, niillä pyöräreissuilla, - vai sieltä seurakunnanleiriltäkö löysit. Aikansa mummin kysymys tulvaa kuunneltuaan, Maire kertoo ettei hän maantieltä sulhastaan löytänyt, vaan sulhanen löysi hänet tien pientareelta. Mummi sanoo ihmetelleen Mairen käytöstä sen jälkeen kun hän tuli sieltä seurakunnanleiriltä. Maire on ollut mummon mielestä oudon iloinen ja puhelias, ukki oli myös huomannut sen, ja sanonut mummille että jotakin outoa tuossa tytössä nyt on. Mutta he olivat luulleet leirin saaneen sen aikaan.
Maire kertoo ramin olevan kohtalaisen varakkaan perheen poika kaupungista, kertoo myös että heillä on jo asunto kaupungissa. Sanoo ramin tulevan hakemaan hänet, heti kun saa asunnon kuntoon, ja te saatte silloin tutustua häneen. Maire on aivan ymmällään tilanteesta, koska hän odotti jotain kurinpalautusta, ja nyt tunnelma onkin aivan muuta. Tunnelma mökissä on jotenkin helpottunut, aivan kuin mummi ja ukki olisivat toivoneet jotain tällaista tapahtuvan. Maire ajaa pyörällään kylän kaupalle soittamaan ramille, kertoakseen mitä on tapahtunut, rami on iloinen tapahtuneesta ja sanoo järjestävänsä heti muuttoauton. Hän myös lupaa järjestää sen asunnon nyt oikeasti, mikä heillä muka jo on. Mairen muuttokuorma viedään sitten sinne suoraan ja jäädään sinne asumaan. Tämä järjestyy koska ramin sisko on kaupungin asuntotoimistossa töissä, joten tällainen pika pika asunto homma ei ole ongelma ja järjestyy takaoven kautta.
Rami menee sovitusti hakemaan Mairen ja hänen tavaransa, bändin basistin isän kanssa, hänen pakettiautolla. He ajavat Rannan kylän kaupalta puupinojen ohi lähtevää kapeaa soratietä n. 4 km Mairen antamien ohjeiden mukaan, ja tällä pätkällä asutusta ei näy missään. Seuraavaksi he kääntyvät oikealle vanhalle kärrytielle, autoa ajava basistin isä epäilee että onko sitä tietä koskaan ennen autolla ajettu, ja kärryilläkin varmaan viimeksi joskus 1800 luvun lopulla. Tie on tosi kapea, ja oksat raapivat auton kylkiä. Puoli kilometriä ajettuaan he tulevat pienen metsäaukon reunaan, aukon keskellä on pieni peltoläntti ja sen keskellä pieni mökki ja muutama pieni piharakennus, - tälläkö Maire asuu, täällä korvessa - Ihmettelee rami ääneen. Mökin rappusille tullee Mairen, joka huiskuttaa kädellään, rami paina auton triikkaria kun he ajavat mökin pihaan, Maire syöksyy auton ovelle vetäisten ramin heti ulos autosta ja halaa häntä ainakin 10 minuuttia. Rappusille tullut mummi ja toteaa - voi tuota tyttöä, on se nyt onnessaan, nostaa kätensä taivasta kohti, ja sanoo kiitos sinulle kun huomasit meidät - ja kiitos myös sinulle ja ottaa ramin kädestä kiinni puristaen sitä kaksin käsin. Rami pyytää Mairea ottamaan tuliaiset autosta ja antamaan ne mummille, siellä on muutama paketti kahvia, iso suklaarasia sekä täytekakku jonka päällä lukee - isovanhemmille kiitos Maire ja Rami ja tietenkin kukkia mummille. Rami keskustelee mummin ja ukin kanssa juodessaan kahvia heidän kanssaan. Mairen muuttokuorma on pieni, siihen olisi riittänyt henkilöauto, sillä hänellä on vain vaatteita ja jotain pientä henkilökohtaista tavaraa. Vaatteet Maire aikoo säilyttää muistona mummista, siksi hän ottaa ne matkaan, hän ei kuitenkaan aio niitä enää käyttää. Se Mairen kotimökki on pieni, siinä on vai tupa jossa pieni oma sopukka Mairelle, sekä kylmä eteinen. Ei siis ihme että Maire haluaa sieltä pois. Mummi kertoo ramille, miten Mairen lonkkasärkyi, lapsena kotona sattuneessa tapaturmassa, ja jäänyt silloin hoitamatta, koska he ovat aina olleet köyhiä, eikä heillä ole ollut koskaan rahaa hoitaa Mairen lonkkaa kuntoon. Rami lupaa mummille että Maire lonkka hoidetaan ensitilassa kuntoon, se tulee varmasti kuntoon, maksoi mitä maksoi, sen lupaan. Mummo kertoo olleensa erittäin huolestunut, siitä miten Mairen käy kun aika heistä jättää, hän kun on niin yksinäinen. Hän kertoo myös olevansa erittäin onnellinen tästä tilanteesta, ja pyytää ramia pitämään hyvää huolta Mairesta, pyytää myöskin ettei heitä unohdeta, ja käskee käymään usein kylässä. Rami lupaa pitää huolen Mairesta ja lupaa ettei heitä unohdeta, rami sanoo hakevansa heidät kaupunkiin heti kun asunto on saatu sellaiseen malliin että sinne voi vieraita tuoda.
Maire ja rami hakevatkin sitten mummin ja ukin vierailulle asuntoonsa kun se on kunnossa. He ovat hankkineet asuntoonsa kaiken tarvittavan ja vähän enemmänkin, ramin vanhempien avustuksella. Mairen mummilla ja ukilla riittää ihmettelemistä kerrakseen, kun Maire esittelee haltioissaan, mitä kaikkea heillä on. On sähköhella, jääkaappi, televisio, pyykkikone, sisävessa ja suihku ym, näitähän siellä mökissä ei ole. Ramin vanhemmat ja sisarukset käyvät myös tupaantuliaisissa. Kaikki tämä on Mairelle uutta ja myöskin stressaavaa, joten rami yrittää pitää hulinat ja vierailut minimissä. Itse suhteessaan he ovat edenneet varsin rivakkaa vauhtia, yhdessä ovat olleet vasta vajaat kaksi kuukautta, kun ajan laskee siitä ensitapaamisesta puupinojen takana. Naimisiin täytyisi mennä, koska Mairen mummi ja ukki kyselevät siitä yhtenään, kun he asuvat yhdessä vaikka eivät ole aviopari, sellainen ei ole sopivaa kunnon ihmisille. Maire haluaa tehdä niin kuin mummi ja ukki toivovat, eikä ramilla ole mitään sitä vastaan, vaikka hän ei mikään avioliiton kannattaja ollenkaan. Maire on innokas puhunut häistä, milloin häät pidetään, missä ja milloin jne. Kirkko häät eivät kuitenkaan tule kuuloonkaan, Maire saa jo pelkästä kirkko sanasta hengenahdistusta, hän ei halua olla siellä kaikkien tuijotettavana, siellä kaiken lisäksi kaikuu, kirkko on hänen mielestään muutenkin ahdistava paikka, siksi kirkko ei sovi kuvioihin. Mairen kirkko pelko on perua uskovaisesta kasvatuksesta, jumala rankaisee sinua tyyliin.

Mairen mielestä vihkitilaisuuden täytyy olla pieni ja intiimi tilaisuus, johon osallistuu heidän lisäkseen vain mummi ja ukki sekä ramin vanhemmat ja siskot. Ei mitään isoa joukkoa tuijottamaan, Mairen kun oli saanut kokea sitä ihmisten tuijotusta jo liian kanssa.
Voisiko pappi tulla vihkimään heidät johonkin, mikä ei paikkana ahdistaisi ja pelottaisi? Heidän asunto, ei käy, Missä sitten? Rami aikoo kysyä vanhemmiltaan voisiko sen vihkitilaisuuden pitää heidän talossaan, hänen lapsuudenkodissa. Hän kysyy, ja lupa tulee. Ramin äiti ja isä innostuvat asiasta, se on heidän mielestään hieno idea. Ramin isä aikoo jopa laulaa ja soittaa tilaisuudessa. Rami toppuuttelee heitä, ja kertoo, ettei Maire tykkää liiasta hulinasta. Isää hän pyytää laulamaa jotain muuta kuin iskelmää, jos aikoo laulaa, koska Mairen mummi ja ukki ei varmaan tykkäisi iskelmistä, isä aikoo laulaa jotain hartaampaa jos laulattaa, mutta ei kuitenkaan mitään itkuvirsiä. Isä myös muistutti ramia siitä että he ovat alaikäisiä, joten ette voi avioitua ilman presidentin kanslianlupaa, joten järjestäkää se asia pikaisesti kuntoon. Rami myös mietti se että täytyykö hänen vielä kosia!! Odottaako Maire kosintaa, onhan häistä jo keskusteltu ja niitä suunniteltu yhdessä. Ramin mielestä ei siinä enää mitään kosintaa tarvita, naimisiin mennään kumminkin, kosin tai en.
Vihkilupa on haettu ja saatu, paikka ja aika sovittu. Mairella ja ramilla on normaali arkipäivä takana, iltaa istuneet kahdestaan televisiota katsellen, on aika mennä sänkyyn. Siellä Maire käpertyy ramin kainaloon. Rami sanoo - Maire, minä haluan...- Maire, niin minäkin - Rami - niin niin, mutta nyt haluaisin ensin kysyä... tuletko vaimokseni - Maire - totta kai tulen, tulen, tulen ja vielä kerran tulen, tulen aina sinun vaimoksesi, rakastan sinua, sinä se osaat yllättää, luulin ihan muuta - Rami otti sormuksen Mairen sormesta ja laittoi sen takaisin sormeen ja sanoi - anna anteeksi, mutta en keksinyt muuta, miten ja missä kosia - Maire - ei se paikka niin tärkeä ole, mutta tämä sänky on kuitenkin paras paikka kosia, sillä sängyssä me olemme saaneet paljon muutakin yhteistä hyvää aikaan, ja en minä olisi välittänyt vaikka kosinta oli jäänyt tekemättä, mutta kuitenkin tuntuu hyvältä, rakas. Nyt saat sitten sitä mitä minä, ensi luulin sinun haluavan, jos haluat....Ja rami haluaa.
Häät pidetään sitten ramin kotipaikalla tiistai iltana, se on sellainen päivä/ilta jolloin ramin vanhemmatkin ovat vapaalla. Paikalla on tietysti pappi, Mairen ukki ja mummi, ramin vanhemmat ja sisko, kaksi ramin siskoa eivät ole, koska heillä on muuta menoa. Mairella on ramin pyynnöstä päällään se kaunis kesämekko, mikä hänellä oli ensitreffeilläkin siellä puupinojen takana. Rami on pukeutunut tavanomaiseen tyyliinsä, ainakin housujensa osalta, eli ne housut ovat musta/vihreä/kelta ruudulliset, mutta kuitenkin Intian basaari paita on vaihtunut vihkitilaisuuden kunniaksi valkoiseen kauluspaitaan, solmiota tai rusettia hänellä ei ole, lisäksi paidan ylänapit ovat auki. Ramin äiti kehottaa laittamaan paidan ylänapit kiinni, johon rami vastasi - en minä mikään tikku paskassa tyyppi ole - , ja antaa nappien olla auki. Kun vihkitoimitus on ohi, ryypätään kahvit ja otetaan valokuvia. Ramin isä istahtaa urkujensa taakse ja esittää kappaleen "Vanha holvikirkko" sanat hän on muokannut tilaisuuteen sopivaksi, hän lauloin Mairelle ja ramille. Kun tilaisuus on ohi, talon pihaan tulee naapurin Alpo taksillaan. Ramin isä pyytää vihkiparia siirtymään taksin kyytiin, mukaan tulee myös ramin sisko, Mairen mummi ja ukki käyvät ennen taksin lähtöä sanomassa Mairelle heipat. Sitten taksi lähtee, ja taksi Alpo ajelee verkkaiseen tyyliinsä kaupunkia kohti, mutta minne sitä ei vihkiparille kerrota
Hetken päästä heidät ohittaa ramin vanhempien Ford Fairlane Station Wagon auto, kyydissä ovat myös Mairen ukki ja mummo. Maire toteaa auton ohittaessa heidät - tietääköhän ukki ja mummo missä kyydissä ovat-. johon rami - Onneksi autossa ei lue yhtyeen nimeä, se on ainoastaan peräkärryssä.
Taksi ajaa paikallisen hotelli seurahuoneen eteen, vihkipari siirtyy ramin siskon opastamana seurahuoneen suureen kabinettiin. Kabinetissa ovat odottamassa ramin kaksi siskoa kavereineen, siis ne siskot jotka eivät olleet varsinaisessa vihkitilaisuudessa, siellä ovat myös ramin muusikko ym kaverit ja ystävät. Sinne ovat myös ennättäneet ramin vanhemmat. Rami vinkkasi isän luokseen ja kysyy, mites Mairen mummi ja ukki, isä kertoo vieneensä heidät taksiasemalle, josta he ovat jatkaneet matkaa kotiinsa, sanoo myös hoitaneensa maksun. Paikalla on myös ramin isän tanssiyhtye, joka alkaa soittaa kappaletta "Karjalan Heili" ja tietysti sanoja on taas muokattu hetkeen sopivaksi. Tämä yllätys tilaisuuden kabinettiin ovat järjestäneet ramin äiti ja isä sekä hänen siskot. Tilaisuus on tietysti yksityinen ja kestää yli puolen yön. Tilaisuuden loputtua vihkipari siirtyy hotellin hääsviittiin, joka on varattu heille kahdeksi vuorokaudeksi. Ramin isä ja äiti on järjestänyt asiat hotellissa siten että kaikki palvelu pelaa, vaikka aviopari on alaikäinen. He ovat siellä ramin äidin vastuulla, joka on tämän samaisen seurahuoneen ravintolapäällikkö. Vihkitilaisuudessa oli erikoista se, ettei siellä ollut morsiamen puolelta muita kuin mummi ja ukki. Ei ollut, koska ei ollut keitä kutsua, ei kavereita, ei ystäviä, ei sukulaisia ei ketään. Naapureina vain metsäneläimet. Mairen kaveri siellä Rannan kylässä oli vain se vanha polkupyörä, joka on nyt yksin ja hyljättynä siellä korvessa liiterintakana.​Rami ja Mairen elämä jatkuu edelleen avioparina. Rami on erittäin onnellinen Mairen suhtautumisesta hänen työhönsä, eli keikkailuun, siitä ei ole koskaan tehty ongelmaa. On vaan hyvä että Maire saa olla välillä yksin, ja sehän onnistuu silloin kun rami on keikalla. Ei sitä aina tartte kyöhnätä, välillä on hyvä hengittää vapaasti.
Maire on joskus ollut mukana ramin keikoilla, sellaisilla mini keikoilla. Eli keikoilla joilla soitettiin vain setti tai pari, kuten rautalankabändin keikoilla. Sellaisilla keikoilla hänen ei tarvinnut koko iltaa istua ja odottaa.

Nykyisin Rami ja Maire ovat jo eläkeläisiä, rami keikkailee yhä, mutta vain harvakseltaan. Ramin keikat eivät ole koskaan olleet ongelma Mairelle. Sillä keikoilla ollessaan rami ei häiritse Mairen kotiaskareita, eli ei ole jaloissa pyörimässä. Tosin ei hän ole sellaista aviomiestyyppiä, joka jaloissa pyörisi kotona ollessaan, kuten Maire on asian ilmaissut. Mairen lonkka hoidettiin kuntoon jo suhteen alussa, jonka jälkeen hän työskenteli kaupanalalla reilut 45 vuotta, ramin työskenteli musiikin parissa, sen eri muodoissa, muusikkona, säveltäjänä, tuottajana sekä esittelemällä ja myymällä edustamiaan kosketinsoittimia, minkä homman hän peri isältään. Mairen vanha polkupyörä haettiin pois sieltä liiterin takaa, ja lepää nyt autotallissa. Uuden pyörän Maire hankki jo silloin kun muutti kaupunkiin, eli pyöräilyä hän ei milloinkaan jättänyt, ainoastaan Rannan kylän soratiet vaihtuivat kaupungin katuihin. Heidän elämä on siis ollut ja on edelleen hyvässä mallissa, eli he ovat eläneet yhdessä hyvää elämää, josta ei ole puuttunut eikä puutu vieläkään rakkautta eikä seksiä,. Heillä on kaksi lasta ja yhdeksän lastenlasta. Näin rami löysi elämänsä naisen ja Maire siinä samalla elämän ja elämänsä miehen.