Mietittyä

Kirjoita tekstisi tähän...

Olen luonteeltani "vapaa laskettelija", mutta en aina, sillä joskus pysähdyn miettimään asioita, jopa liian syvällisesti. Seuraavaksi mietteitä ja ajatuksiani.

ARVOT?
Kukaan ihminen ei ole toisen kanssa samanlainen. Ainakin ulkoisilta piirteiltämme olemme erilaisia, jotkut enemmän jotkut vähemmän ja se on synnynnäistä. Mutta arvomaailmamme on kokemuksemme ja kasvatuksemme sekä itsenäisen pohdinnan, ja ehkä joskus älykkyyden tuotoksia. Siinä me ihmiset voimme olla erilaisia, tai voisimme olla. Mutta kuitenkin suurin osa ihmisistä on arvomaailmaltaan samanlaisia, sitä samaa massaa. Mistä tämä johtuu. Osittain ehkä turvallisuuden tunteesta, on turvallista kulkea porukan mukana, kuin että kulkisi omia teitä. Tämä että lähdetän lauman mukaan johtaa siihen, että ihmisistä tulee massaa, he alkavat matkia toisiaan. Katsovat mitä toiset tekevät ja mitä ne sanovat. Matkivat sitten heitä, he eivät uskalla olla erilaisia, vaan ovat asioista samaa mieltä ja tekevät asiat samalailla, he mieliskelee muuta massaa. Heidän arvomaailmansa ja näkemyksensä asioista ovat ympäristön, massan tuotosta.
Ihminen joka on kasvanut ainutlaatuisen erilaiseksi siksi, että on omaksunut erilaisia ympäristön vaikutteita kuin he, tämä massa. On yleistä että tämä massaa, eivät hyväksy, eivätkä ymmärrä ihmistä, joka ei kulje heidän mukana. Ihmistä jolla on erilaiset ja omat näkemykset asioista, ja jolla on oma arvomaailmansa. Mutta hän hyväksyy massan ja massan arvomaailman, vaikka ei sille hattua nostakaan. Hän on ollut vaikuttamassa oman ympäristönsä ihmisiin, mutta vain siinä kuka hän on ja mikä on hänen arvomaailmansa. Siihen hän on vaikuttanut…!? Mutta hyvin harva sen hyväksyy.
Pohjimmiltaan jokainen ihminen on hyvä, ainakin syntyessään. Lapsena olemme avoimia kaikelle ja kaikille. Olemme riippuvaisia toisista sekä koemme olevamme yhtä ja samaa lähimpien kanssa. Menee aika ja alamme erkanemaan tästä illuusiosta. Vai erkaneemmeko? Jääkö meihin yhteys massaan? Olemmeko sisältä siltikin ihan samanlaisia?
Vai pystyisimmekö tiedostamaan tiedostamattoman? Säätämään uuden kanavan, löytämään oman taajuuden. Näkisimme ja kuulisimme sieltä jotain omaa, jotain uutta ja erilaista?
Suurin osa ihmisitä vain matkii toisiaan, siis he vain matkii!. Voisivatko he löytää tällaisen kanavan, jonka kautta oppisivat suhtautumaan erilaiseen arvomaailmaan inhimillisesti? Ei paheksuen, vaan ymmärtävästi.
Tämä ymmärtäminen täytyy aloittaa itsestä. Oppia olemaan vastuullinen itsestään ja arvomaailmastaan. eikä paeta massan joukkoon. Sen kun oppii ja ennen kaikkea uskaltaa tehdä, niin siitä on hyvä jatkaa sitten muiden kanssa… hänen, hänen ja hänen. Voimme olla erilaisia yksin, mutta voimme elää yhdessä!
Miten sitten tulla toimeen ihmisen kanssa, jonka arvomaailma on erilainen kuin oma?
Kun joudut jatkuvasti tilanteisiin joissa erilaiset arvomaailmat kohtaavat.
Kuinka sitten toimia ja tulla toimeen ihmisen kanssa, jonka arvomaailma ei kohtaa omasi kanssa?
Ensimmäiseksi nousee toki kysymys, pitääkö ylipäätään tulla toimeen. Se on pakollinen kysymys, ja vastaus on sekä kyllä että ei:
Ei tietenkään kaikkien tarvitse tulla toimeen keskenään. Toisten arvomaailma ja siihen liittyvät teot voivat tuntua typeriltä (näin ainakin yleensä massan mukana kulkeva ajattelee erilaisista arvomaailmoista), ja heidän reaktionsa sekä kommenttinsa omaa arvomaailmaasi kohtaan ovat loukkaavia ja väheksyviä. Tällöin parasta on pysyä heistä mahdollisimman etäällä sen sijaan, että lähtisi suutuspäissään hyökkäämään vasta kommentein, aiheuttaen vain lisää kaaosta ja negaatiota.
(Tällaisissa tilanteissa massa arvomaailmassa elävä voi kylläkin luulla "voittaneensa", mutta antaa hänen luulla niin, häntä täytyy yrittää ymmärtää ja kestää, onhan hän vain massaa).
Mutta toisaalta on tilanteita jolloin kaikkien tultava toimeen lähes kaikkien kanssa. Mikään ei silloin toimisi, jos heittäytyisi joka tilanteessa poikkiteloin, eikä suostui puhumaan tai toimimaan.
Tarvitsemme ymmärrystä molemmin puolin, niin massan mukana elävät kuin erilaisen arvomaailman omaavat. Kun ymmärrämme" vastapuoltamme" ja heidän tarpeita olemme ?? Niin silloin meidät voi luokitella "älyllisiin olentoihin".
Ihminen kun on laumaeläin niin sen hakeutuu lauman (massan) mukaan, koska on turvallisempi olla lauman (massan) mukana kuin kuljeksi yksin tai pienimmissä porukoissa. Mutta kun olet laumassa niin elät lauman säännöillä, et ole omillasi, arvomaailmasi on lauman arvomaailma.
​Kuinka tulla toimeen arvomaailmaltaan erilaisen kanssa
Yksi tärkeä asia on ymmärtäminen, yrittää ymmärtää. Vaikka hänen arvomaailmansa voi kuulostaa omituiselta, mutta muista että hän ei ole sinä, vaan hän on hän. Meissä kaikissa on puolensa. Jotkut ihmiset ovat vain huomattavasti aktivoituneempina, itsenäisempiä kuin toiset jotka ovat hiljaisempia, ja he mieluummin antavat massan ajatella, kuin että itse ajattelisivat.
Se että olet ymmärtäväinen ja suvaitsevainen sille että ihmisten arvomaailmat voivat olla erilaiset. Se ei tarkoita, että olisitte asioista samaa mieltä. Paremminkin se vain laajentaa omaa suvaitsevaisuutta ja avartaa "näkökenttää" ja se voi auttaa hoksaamaan, sen että "naurun" tai "väheksymisen" sijaan voi toimia toisinkin, ja että toisen arvomaailmaa ei voi muuttaa eikä poistaa haukottelemalla.
Erilaisen arvomaailman omaavan ihmisen ei kannata tuhlata energiaansa eikä aikaansa ihmiseen, joka ei halua ymmärtää, että jollakin ihmisellä voi olla erilainen arvomaailma kuin hänellä. Sinä ymmärrät sen, että hänen arvomaailmansa on se mikä on, ja se on ok. Mutta hän ei ymmärrä sinun arvomaailmaasi. Niin silloin on paras jättää hänen mielipiteet "huomioimatta". Hän hakee vain hyväksyntää itselleen mutta ei hyväksy muita.
Kun hyväksyt itsesi ja arvomaailmasi niin sinun ei tarvitse kavahtaa seuraa, jonka arvomaailma on erilainen kuin omasi. Onhan monella taustalla usein tiedostamaton pelko siitä, ettei itse tule hyväksytyksi sellaisina kuin on. Maailma muuttuu koko ajan, ja on rohkeutta ja uskallusta olla juuri sellainen kuin on, riippumatta siitä saako muilta siunauksen. Sitten kun ihminen oppii ottamaan asiat asioina, eikä ota toisen näkemyksiä henkilökohtaisesti ja peilaa niitä omaan arvomaailmaansa, niin sitten kaksi erilaisen arvomaailman omaava voi keskustella keskenään "järkevästi". Tämän oppiminen vaatii tasa arvoisuutta arvomaailmoissa, ja eikä toisen mielipiteillä saa olla suurempaa arvoa kuin toisen. Tässä kirjoituksessa oli siis kyse vain erilaisista arvomaailmoista, ei muista erilaisuuksista. Eli että toinen arvostaa sitä ja toinen tätä ja päinvastoin esimerkiksi: Avioliittoa, varusmiespalvelusta (armeijaa)..
​
Useimmille ihmisillä on kokemuksia ajatusvankilasta, vaikka he ei sitä itse tiedosta. Ajatusvankilassa sallitaan vain määrätyn laiset ajatukset, ja vääriä ajatuksia pitää torjua voimakkaasti. Vartijana sinun omassa ajatusvankilassa olet sinä itse.
Myös eriävät mielipiteet ovat vankilassa kiellettyjä. On tarkkaa, mitä mieltä saa olla mistäkin asiasta. Et voi olla eri mieltä asioista. Se on sitä sosiaalista eli lauma-ajattelua. Sosiaalisella vaikuttamisella tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa, jossa ihmisten välinen viestintä muuttaa tai säätelee kohdehenkilön käyttäytymistä, asenteita, mielipiteitä tai uskomuksia, eli on lauma- tai ryhmäajattelua, mikä tarkoittaa mukautumista kritiikittömästi ryhmän ajatteluun ilman että päätöstä pohditaan itse.
Milloinka olet viimeksi uskaltanut olla erimieltä, ja nimenomaan uskaltanut ilmaista omia ajatuksiasi ja mielipiteitäsi, pelkäämättä että sinut tyrmätään, oletko koskaan?? Pelko on pitänyt sinut hiljaisena. Se että mielipiteesi tai ajatuksesi tyrmätään, on normaalia. Eikä pelko tyrmäämisestä saa estää ilmaisemasta eriäviä tai erilaisia mielipiteitä tai ajatuksia, se pelko on turhaa.
​Olen luonteeltani ajattelija, pohtija, analysoija ja visualisoija.
Minua ohjaa vahva sisäinen oma arvomaailmani. Usein minun sekä "yleinen" arvomaailma ajautuvat törmäyskurssille, "yleinen" on minulle myrkkyä.
Kukaan ihminen ei ole toisen kanssa samanlainen. Ainakin ulkoisilta piirteiltämme olemme erilaisia, jotkut enemmän jotkut vähemmän ja se on synnynnäistä. Mutta arvomaailmamme on kokemuksemme ja kasvatuksemme sekä itsenäisen pohdinnan, ja ehkä joskus älykkyyden tuotoksia. Siinä me ihmiset voimme olla erilaisia, tai voisimme olla. Mutta kuitenkin suurin osa ihmisistä on arvomaailmaltaan samanlaisia, sitä samaa massaa. Mistä tämä johtuu. Osittain ehkä turvallisuuden tunteesta. On turvallista kulkea porukan mukana, kuin ruveta ajattelemaan ja miettimään asioita itse, ja kulkea omia polkuja. Onko se omapolku sitten kovinkaan erilainen kuin massalla, ja risteävätkö polut välillä, sillä ei ole merkitystä, ainoastaan sillä, että se on sinun polkusi. Mutta harva lauman mukana kulkeva hyväksyisi sinut, oman polun kulkijan. Mutta sinä hyväksyisit lauman, näin uskon. Se että olet ymmärtäväinen ja suvaitsevainen sille että ihmisten arvomaailmat voivat olla erilaiset. Se ei tarkoita, että olisitte asioista samaa mieltä. Paremminkin se vain laajentaa omaa suvaitsevaisuutta ja avartaa "näkökenttää" ja se voi auttaa hoksaamaan, sen että "naurun" tai "väheksymisen" sijaan voi toimia toisinkin, ja että toisen arvomaailmaa ei voi muuttaa eikä poistaa haukottelemalla.
Erilaisen arvomaailman omaavan ihmisen ei kannata tuhlata energiaansa eikä aikaansa ihmiseen, joka ei halua ymmärtää erilaista arvomaailmaa, koska tällainen ihminen hakee vain hyväksyntää itselleen, mutta ei hyväksy muita.
Ei toisen mielipiteillä saa olla suurempaa arvoa kuin toisen.
Alla muutamia minun omia, ja kenties joidenkin mielestä erilaisia ja ehkä vähän erikoisiakin ajatuksia, näkemyksiä ja mielipiteitä, mutta ne ovat sinun mielipiteitä ym ja eriävät mielipiteet sallitaan.

​ERILAISUUS
Erilaisuus hyve vai pahe, siitä ollaan eri mieltä, minun mielestä se on hyve, meillä erilaisilla ihmisiä kun on erilaiset mielipiteet ja näkemykset sekä tavat ja arvot, ja niitä "taviksen" on vaikea hyväksyä, joten luonteen vahvuutta se erilaisuus ainakin vaatii. Tässä jutussani en tarkoita erilaisuudella vammaisia enkä seksuaalivähemmistöjä, eikä tavis, massa tai laumaeläin ole halveksiva tai haukkumasana, vaan ne tarkoittavat erilaisuuden vastakohtaa, enemmistöä ihmisistä, kansaa sekä heidän elämänasennettaan.
Erilaisuuden kohtaaminen onnistuu toisilta hyvin, kun taasen toisissa se herättää hyvin voimakkaita tunteita, jopa pelkoa ja ahdistusta. Jos kohdataan ihminen joka puhuu eri asioista kuin itse, tai hän osaa tehdä asiat paremmin kuin itse, niin sitä aletaan haukkumaan ja räksyttämään. Länsimaiset ihmiset ovat mielessään luoneet ideaali-ihmisen. Aina kun kohtaavat jotakin siitä poikkeavaa, pitävät sitä outona, se herättää heissä jopa inhon reaktion. "Inhon reaktio kertoo useimmiten enemmän sen tuntijasta kuin itse objektista". Reaktiot voivat olla myös aggressiivisia, on syytä kysyä miksi?. Ehkä siksi, kun ihminen on voimakkaasti sosiaalistunut yhteisöönsä ja läheisten kiinnostuksella ja ihanteilla on suuri vaikutus siihen, miten ihminen suhtautuu ja kohtaa erilaisuutta, erilainen ihminen pelottaa. Toteuttavatko he tahtomattaan, elämässään opittuja ajatusmalleja yhdenmukaisesta, ja vain siitä yhdestä oikeasta tavasta ajatella ja elää. Ihminenhän on perimältään laumaeläin. Laumassa samoin toimiminen on tae turvallisuudesta ja hengissä pysymisen edellytys.
Useimmat jo lapsuudessa pyrkivät siihen, että heidät hyväksytään osaksi laumaa ja niihin valmiisiin raameihin. Suurin pelko on erottua, tavalla tai toisella. Työyhteisöissä on valmiit, omat kulttuurit, joita ei voi kyseenalaistaa joutumatta itse kyseenalaistetuksi. Kuinka moni uskoo itse luoneensa oman elämänkatsomuksen, luultavasti enemmistö uskoo näin, mutta hän onkin vain kasvatuksen ja yhteiskunnan tuote, "laumaeläin"? Omasta mielestään moni on suvaitsevainen, mutta oikeasti hän ei ole. Vanhempien täytyisi opettaa lapsilleen erilaisuuden sietämistä/hyväksymistä, opettaa heidät hyväksymään vaikkapa vain erilaisen tavan puhua, pukeutua tai pussata. Tämä voi rohkaista heitä sitten aikuisina olemaa oma itsensä ja tuomaan esiin omia ajatuksia, eikä vain toistaa niitä mitä laumassa on puhuttu, ja ennen kaikkea hyväksymään erilaisuuden, sekä olemaan näin parempi ihminen. Oletko koskaan uskaltanut olla isossa porukassa eri mieltä (en tarkoita känni sekoiluja), kuunnellut sydäntäsi, sanonut omia mielipiteitäsi, joka ei ole se lauman mielipide. Jos et ole uskaltanut, niin kokeile, se tuntuu hyvältä. Jos se erilaisuus pelottaa tai ärsyttää, niin mieti miten pelottavaa se olisi, jos olisimme kaikki samanlaisia? Eihän tästä maailmasta silloin tulisi mitään, erilaisuus pitää pyörät pyörimässä. Mitä paremmin olet sinut itsesi kanssa, sitä helpompi sinun on hyväksyä erilaisuutta. Arvosta itseäsi, niin osaat hyväksyä toisenkin ihmisen. Jos osaat arvostaa toista ihmistä, omana itsenään, niin sinä hyväksyt hänet. Ota huomioon hänen elämäntilanteensa ja elämän kokemuksensa. Näin voit ehkä ymmärtää sen miksi hän tekee asiat eri tavalla, ja miksi hän ajattelee erilailla. Älä tyrmää heti vaan juttele ja kuuntele. Meitä on erilaisia tyyppejä, on sellaisia joilla kuppi on puoliksi täynnä ja niitä, joilla se on puoliksi tyhjä. On nopeita tekijöitä ja rauhallisempia pohdiskelijoita. Molempi parempi, jos tehtävä onnistuu. Kaikenlaisen erilaisuuden hyväksyminen itsessä ja muissa on ainutkertaisen ja ainutlaatuisen elämän tae. Erilaisuus luo ja kehittää maailmaa, kun taasen laumassa oleva jauhaa vain sitä samaa vanhaa paskaa.
Olemme luonteeltamme erilaisia. Toinen tekee sitä samaa asiaa hitaasti ja kärsivällisesti koko elämänsä, toinen tekee monenlaisia asioita elämänsä aikana, hän tekee nopeasti ja kaipaa jatkuvaa vaihtelua, hän luo uutta, karttaa rutiinia. Moni tai sanoisiko suurin osa meistä on paikoillaan koko elämänsä ajan, ja tämän vuoksi omaksuu hyvin suppean ja yksioikoisen elämänasenteen. Se pienempi osa ihmisistä, joka eivät ole jääneet paikoilleen, vaan eläneet. He ovat kokeneet erilaisia asioita sekä tavanneet uusia erilaisia ihmisiä koko elämänsä ajan. Heidän arvo-, sekä ajatusmaailmansa sekä näkemyksensä ovat jo tämänkin vuoksi avarampia ja rakentavampia, tietysti tällä kaikelle on antanut pohjan lapsuuskodin kasvatus. Kun nämä kohtaavat, eli lauma ihminen ja erilainen ihminen, yleensä erilainen ihminen hyväksyy laumassa elävät, eikä tee siitä numeroa. Mutta laumassa elävät eivät hyväksy erilaista ihmistä, he eivät ymmärrä ihmistä joka ajattelee itsenäisesti, häneen reagoidaan halveksuen, ivaten tai jopa uhkaillen.
Kaikilla meillä on omat vahvuutemme, joissa olemme hyviä, mutta toisilla niitä vahvuuksia on enemmän kuin toisilla, ja se täytyy hyväksyä, mutta sen hyväksyminen on niin vaikeaa. Omien vahvuuksien tunteminen on hyväksi, mutta jos niitä on vain vähän tai ei laisinkaan, niin ei siinä lihasten pullistelu auta jos ajatus sakkaa.
Jokaisella on luonteessaan myös arkoja ja heikkoja kohtia. Kun opettelee kohtaamaan rohkeasti omat heikkoutensa, niin se riittää, eikä silloin tarvitse mennä punttisalille pilleripurkki taskussa kasvattamaan luonnetta ja rohkeutta.
Älä siis ota itseäsi liian vakavasti, kun tulet sieltä punttisalilta koviksena. Katso peiliin ja naura itsellesi, koska näet siellä valheen, lihakset joiden sisällä totuus on, sitä et näe mutta tiedät sen. Mietit sitä kun naurat erilaisille ihmisille, jotka uskaltavat olla oma itsensä ilman punttisalia.
Nyt kerron hieman omista kokemuksistani millaista on elää ja olla erilainen. Jo lapsuudessa sain kuulla olevani erilainen vai sanoisinko erikoinen. Kerroin jotakin tästä jo kouluosiossa, mutta kerronpa uudestaan. Jo ennen koulua sain kotona kuulla olevani erilainen, koska vanhempi veljeni toitotti sitä jatkuvaan - pitääkö sinun aina olla tuollainen, erilainen kuin toiset -, Koulussa sain kuulla sitä samaa, miksi olet tuollainen, erilainen kuin toiset. Enhän minä itse tiedostanut olevani mitenkään erilainen, en vain mielelläni osallistunut urheilujuttuihin, mieluummin piirtelin ja kirjoittelin, myöskin matematiikka kiinnosti minua. Sitä kun aikansa sai kuulla olevansa erilainen, niin alkoi itsekin miettiä, onkohan se totta. Ekaluokalla piirtelin aina kuvia kun siihen oli mahdollisuus, piirsin muun muassa kuvan opettajasta uusihattu päässään. Noin kolmekymmentävuotta myöhemmin koululla käydessäni, huomasin sen piirustuksen olevan yhä luokanseinällä. Sain koulussa myös hymypoikapatsaan sekä voitin valtakunnallisen kirjoituskilpailun (aiheeni oli alkoholismi). Kaikkien oppilaiden täytyi kirjoittaa joku juttu/aine, joten minäkin kirjoitin. Opettaja oli sitten lähettänyt sen minun jutun/aineen sinne kilpailuun, jonka sitten satuin voittamaan, se ei ollut minun tarkoitus. En suostunut ottamaan kirjoituskilpailupalkintoa enkä hymypoikapatsasta vastaa, syyksi kerroin etten olen koulussa kilpailemassa vaan opiskelemassa, patsaan ja palkinnon oli äitini ottanut itselleen. Uskalsin jo alakoulussa sanoa oman mielipiteeni, en kiukuttelemalla enkä pullikoimalla. Ainoastaan asiallisesti ja perustelemalla, ja siitä oli paljon hyötyä. Myöhemmin muun muassa armeijassa, siitä oli erittäin paljon hyötyä. Sai paljon eri vapauksia, kun uskalsi avata suunsa, ja perustella sanomansa. Nyt joku ajattelee, se on ollut nuorena nörtti. Mutta en ollut, olin kaukana sellaisesta, olin vain erilainen, niin ne sanoi?
​Olen seurallinen ja puhelias tyyppi, joten tuttuja on paljon, ja puolituttuja vielä enemmän. Olen oppinut että tällaisena erikoisen erilaisena tyyppinä, ei kannata tekemisistään pahemmin huudella. Niinpä yritän pitää suuni kiinni ja sopeutua porukkaan, tilanteen mukaan. Mutta aina se ei onnistu, ja tulee avattua suunsa, joskus ei jaksa kuunnella sitä samaa jauhantaa, aina samat jutut, vaikka pöydässä on eri naamat. Minä en harrasta mitään perinteistä, kuten kalastusta ja metsästystä, enkä seuraa jalkapalloa enkä jääkiekkoa, joten en osallistu näihin keskusteluihin laisinkaan. Jos osallistun, silloin kyse täytyy olla nyrkkeilystä tai moottoriurheilusta. Keskustelen myös mielelläni musiikista ja taiteesta yleensä, avaruus eli maailmankaikkeus on myös mielenkiintoinen keskustelun aihe. Nämä keskustelunaiheet ovat kuitenkin monelle vain outoa höpötystä, etenkin puhuttaessa avarauudesta. Monen mielestä siinä mennään jo liian kauas, heidän mielestään kaukaisin paikka, mistä kannattaa keskustella, ja josta he jotain tietävät on Latvian Super Alko. Ihmisillä on tapana nimetä höpötykseksi kaikki sellainen mistä he eivät itse ymmärrä mitään, ja nauraa sitten vielä paskaisesti päälle, paljastaen näin hölmöytensä.
Minulle sattui kerran tällainen tapaus, istuin baarissa puolitutun porukan kanssa, puheen aiheet oli ne tavalliset, eli vähän tähän tyyliin - perkele minun akka ei liiku missään, ilman minun lupaa, saatana se on niin -. Taustalla soi musiikki, kappaleet vaihtuivat eikä niihin kukaan kiinnittänyt huomiota. Sitten yhden kappaleen alkaessa soida, joku sanoi, tämä on hyvä, porukka kuunteli vähän aikaa hiljaa ja totesi,- joo niin on -. He alkoivat keskustella kappaleen taustoista, tekijöistä ym "asiantuntemuksella". Kuuntelin aikani niitä juttuja, jotka eivät menneet ihan nappiin, joten huomautin ettei se noin ole. Se minun huomautus meni kuuroille korville, joku hörähti vain jotain naurun tapaista, ajatteli kai että luuleeko tuo olevansa joku?? Tiesin siitä kappaleesta jotain, koska olin sen säveltänyt, kappaleen taustat ja tekijät tiesin hyvin. Tätä en kuitenkaan kertonut tälle "asiantuntevalle" porukalle, jos olisin kertonut, niin sen jälkeen olisin ollut ei toivottu siinä pöydässä, se kateus ja se kun olet erimieltä kuin "massa" eli suurin osa porukasta, vaikka olisitkin oikeassa. Joten istuin vain hiljaa, kaljaa hörppien, kuunnellen heidän tyhjänpäiväisiä juttuja. Tyydyin siihen koska silloin siellä baarissa, ei sattunut olemaan muita erikoisen erilaisia tyyppejä (naisia tai miehiä), joiden seuraan olisi voinut mennä. Tein ja teen edelleen paljon musiikkia, sekä muita taide juttuja monilla eri nimillä. Näin siksi, koska on paljon helpompaa olla määrätyissä porukoissa, kun ei ole mitään, on vain sitä samaa massaa heidän kanssaan. He saattavat jopa tykätä niistä töistäni, kun eivät tiedä oikeaa tekijää, olisiko syynä tällaiseen se oma osaamattomuus?
Tämä oli vain yksi pieni esimerkki, samanlaista tapahtui myös melkein jokaisessa työyhteisössä missä olin, eli olin huono vaikka olin hyvä, tämä ei johtunut työn laadusta, vaan koska olin erilainen, erilaisen asenteen omaava. Mutta toisaalta se oli hyvä asia, se antoi minulle vapauden elää, olla oma itseni.
Sitä ei kuitenkaan haluta ymmärtää miten joku voi käydä/suorittaa armeijan erilailla, kuin se yleisen arvomaailman mukaan tulisi käydä. Toinen ihmetyksen aihe on, miksi en tykkää saunomisesta, kun vielä lisätään nämä minun nais-suhteeni ja avioliittoni, jotka olivat ennen kuulumattoman vapaita, niissä kun ei ollut minkäänlaista kyttäämistä, eikä mustasukkaisuutta, niin olenhan erikoinen tyyppi? Mihinkä tuollainen elämä johtaa, se johtaa ihmisyyteen. Muun muassa nämä asiat tekivät "lauman" silmissä minusta huonon ja osaamattoman ihmisen, vaikka totuus oli toisenlainen. Kuitenkin nämä ovat vain elämän pikkuasioita, armeija, saunominen ja avioliitto, miksi niistä tehdään haloota, miksi ne ovat monelle niin tärkeitä, no se erilainen arvomaailma.
No nyt joku ajattelee. - Ihan tavallinen sinä muiden silmissä olet. Itse vaan luulet olevasi jotenkin erilainen. Lopeta se omaan napaan tuijottaminen!
Tai hän ajattelee näin - Tuo on katkeroituneen miehen tilitystä!.
Mutta ei ole, ei missään nimessä. Miten voi olla katkera, jos on uskaltanut elää omaa elämää.SAUNA - Ei hyvä ollenkaan.
Monet suomalaiset järjestävät saunailtoja, joihin kutsutaan kavereita, tai sitten järjestetään yhdessä kaveri porukalla saunailta. Mikä sen rennompi tapa viettää iltaa? Ja paskat. Älytön tapa viettää yhteistä iltaa saunomalla jätkät jätkien kanssa, oiskoo ne niitä äijiä??. Kesäisin saunotaan mökillä, otetaan alkoholia, istutaan alasti ja kaulakkain saunan terassilla kaverin kanssa, ai kun ihana saunailta onkaan. Suomalaiset työntävät saunaa joka tilaisuuteen, ei oikeastaan ole mitään hetkeä, johon sauna ei sopisi, tämä on monen suomalaisen mielipide. Kohta varmaan presidentin linnan itsenäisyyspäivän juhliin lisätään yhdessä saunominen. Saunassa pitää käydä muka puhdistautumisen takia. No jaa? Ei ole pakko, sillä onhan olemassa parempi tapa puhdistautua, eli suihku, ja siihen puhdistautumiseen ei saunaa tarvita. Suomalaiset ovat hullua saunakansaa. On tutkittu esimerkiksi muiden pohjoismaalaisten kansojen saunomista, ja erot on huomattavia suomeen verrattuna. Suomalaisista noin 31 prosenttia käy saunassa useita kertoja viikossa, 38 prosenttia muutaman kerran kuussa ja 14 prosenttia 1-6 kertaa vuodessa. Ainoastaan 3 prosenttia kansasta on, sanoisiko "järkeviä" sillä he käyvät saunassa harvemmin kuin kerran vuodessa. Ruotsalaiset eivät yllä läheskään yhtä vilkkaisiin lukuihin. Eli 27 prosenttia ruotsalaisista käy ainoastaan pari kertaa vuodessa ja 22 prosenttia ei käy ollenkaan saunassa. Vain 3 prosenttia käy saunassa viikoittain.
Entä sitten norjalaiset ja tanskalaiset, no heitä saunominen innostaa vielä ruotsalaisiakin harvemmin. 34 prosenttia käy saunassa harvemmin kuin kerran vuodessa. Norjalaisista 33 prosenttia ei käy saunassa ollenkaan ja vain 2 prosenttia käy saunassa viikoittain. Tanskalaisista 19 prosenttia saunoo 1-6 kertaa vuodessa ja vain 1 prosentti usean kerran viikossa. Jopa 38 prosenttia ei sauno lainkaan. Muualla maailmassa saunominen on vielä harvinaisempaa. Onhan heillä kaikenlaisia "höyrykaappeja" ja höyrysaunoja ym. Itse pidän höyrysaunasta, tavallisessa suomi saunassa en käy ollenkaan, viimeksi kävin noin kolme vuotta sitten, kun vierailin vanhan äitini luona, hän oli lämmittänyt saunan, enkä halunnut pahoittaa hänen mieltään kieltäytymällä saunomasta. Höyry saunassakin käyn harvoin, mutta kuitenkin käyn aina kun se on mahdollista, eli jos satun yöpymään sellaisessa hotellissa jossa on höyrysauna.
Muutamissa saunailloissa ole käynyt, mutta niissäkin vain siksi että siellä on ollut ohjelmassa jotain "järkevääkin", siis muutakin kuin kaverin kanssa alasti kaulaileminen saunan terassilla. Nämä saunaillat ovat olleet aina firman tilaisuuksia, mutta en ole niissä osallistunut saunomiseen. Ennen minut kutsuttiin usein erilaisten porukoiden saunailtoihin, nykyään hyvin harvoin. Kaikki alkavat jo tietää etten ota kutsua vastaan. - Etkö sinä ala olla jo paskainen, koska et käy saunassa- On kysymys joka esitetään usein minulle, kun olen ensin kertonut heille etten käy saunassa, minä vastaan aina kysyjille - Että kyllä minä peseytymässä käyn päivittäin, mutta en saunassa - Lisään esitän myöskin kysymyksen kysyjälle - Luuleeko hän että ne kansat joiden tapoihin ei kuulu saunominen, ovat paskaisia - Keskustelu saunasta ja saunomisesta loppuu yleensä sitten siihen. Minä en voi uskoa että kaikki tykkäävät saunomisesta, vaikka käyvät saunassa viikoittain ja kavereitten kanssa saunailloissa ym. Minä luule että se on tosiasiassa näin, eli ei heitä sauna ja saunominen pahemmin kiinnosta, mutta heidän pitää tehdä samoin kuin kaverit, eli tykätä samoista asioista kavereiden kanssa, eli suomalainen mies kun ei yleensä uskalla olla oma itsensä, joten hän matkii muita, on laumaeläin. Tämä on eräänlainen oravanpyörä, jos se äkkiä pysäytettäisiin, eikä kukaan enää tietäisi mitä kaveri tekee, niin monikohan menisi saunaa, luulen ettei moni.
Tosi asiassa olen minä kerran käynyt porukan saunassa, se tapahtui firman toimihenkilöiden mökillä, meitä oli neljä avioparia, me miehet olimme kyseisestä firmasta. Eikä meillä koko iltana ollut mitään puheita saunomisesta. Otettiin siinä juomaa ja palasta sekä musiikki soi, oltiin välillä mökin sisällä ja välillä ulkona, oli kesä. Alkoi olla jo aamuyön tunnit ja porukan miehet olivat aika "väsyneitä". Kaksi jo nukkui, yksi sohvalla ja toinen sohva tuolissa. Naiset olivat nauttineet maltillisemmin juomia, joten he olivat kohtalaisen hyvässä kunnossa. Naiset päättivät lähteä porukalla aamuyön uinnille, he menivät rantaan ja minä jäin mökin sisälle kaksin kaverin kanssa, joka kamppaili nukkumatin kanssa, nukkumatti otti lopulta voiton, joten minä jäin yksin. Kuuntelin musiikkia ja kostutin välillä väkevällä huulia, taisi sitä mennä jonkun verran kurkustakin alas. Odottelin naisia uimasta seurakseni, ja pian yksi naisista tulikin katsomaan mitä meille miehille kuului. Kun hän huomasi ettei muita ollut enää hereillä kuin minä, niin hän sanoi että he laittoivat saunan tulille (sähkökiuas), ja pyysi minua mukaansa saunaan. Tämä oli sellainen kutsu että otin se ilomielin vastaan. Menimme tämän naisen kanssa saunalle, huomasin heti että vaimoni oli nukahtanut takkahuoneen sohvalle. No eihän siinä mitään, antaa hänen nukkua, minut hakenut nainen riisui bikininsä ja käski minunkin riisuutua sekä tulla saunan puolelle, tein sen heti hänen pyynnöstä. Kaksi muuta naista olivat jo ilkosillaan siellä saunassa, minä sinne heidän keskelle "änkäsin" itseni. Saunasta ja saunomisesta ei tämän enempää koska se ei minua kiinnostanut. Siitä sitten vähitellen naiset poistuivat ulos vilvoittelemaan, mutta yksi jäi, Päivi jäi kanssani saunaan, no siinähän sitten tapahtui jotain intiimiä, eikä siitäkään nyt enempää. Päivi poistui saunasta heti tämän meidän "seurustelumme" jälkeen, ja minä jäin hänen pyynnöstä vielä saunaan istumaan ja odottamaan, sillä hän aikoi kysyä, on muilla naisilla "tarvetta".. Paula tuli sitten hetken kulutta ja hänenkin kanssa oli pieni intiimi tovi siellä saunan lauteilla. Tällaisia saunailtoja saisi olla enemmän, niihin minäkin ottaisin mielelläni kutsun vastaan. Tämä Päivi (korjaamopäällikön vaimo) kyllä lähetti myöhemmin minulle kutsun yhteisestä viikonlopusta hotellissa, johon sisältyisi myös saunominen. Valitettavasti en voinut ottaa kutsua vastaa, koska vaimoni oli nyt "hereillä"..
​Moni liittää suomalaisuuteen saunan, ja sanoo että miten sinä voit olla suomalaisena saunomatta. Ei kai se saunominen suomalaiseksi ketään tee, tai toisinpäin, jos ei sauno niin ei ole suomalainen. Kyllä se suomalaisuus on kiinni jostakin muusta kuin saunasta. Tämä tarina meni nyt hivenen seksin puolelle, joten olen tämän saman kertonut myös SEKSI sivulla.
​
​​
VIISAS vai ÄLYKÄS?
​Tätä en kirjoita sen takia, että pitäisin itseäni mitenkään viisaana tai älykkäänä, vaan koska oletat sinun tai jonkun toisen lukijan ajatelleen, tuo ei touhu ei ole ollut viisas vaan ihan älytöntä touhua. Olen töissä ja muuallakin joutunut tekemisiin erilaisten ihmisten kanssa. Työkavereina on ollut opiskelleita insinöörejä ja vähemmän opiskelleita duunareita. Heidän kanssaan töitä tehdessäni olen huomannut, että viisaus ja älykkyys saman henkilön päässä on harvinaista. Monesti ihmiset niputtavat viisauden ja älykkyyden, kuin ne olisi yksi ja sama asia. Toki viisaus ja älykkyys voi olla myös samassa henkilössä, mutta harvemmin näin on. Yleensä kouluista ja opistoista valmistuu joitakin viisaita ihmisiä, älykkäitä heistä on hyvin pieni osa, sillä älykkääksi ei opiskella vaan synnytään. Opiskelu ei ole kuitenkaan turhaa. Ylioppilaslakit on kuitenkin suurelta osin hankittu hyvän muistin ansiosta, älyllä ei ole mitään tekemistä sen lakin kanssa. .
Se että muistissa on paljon päntättyä tietoa, ei vielä autuaaksi tee, sitä tietoa täytyy osata käyttää, ja siihen tarvitaan älyä, jota ei kirjoista voi saada.
Olin nuoruudessani työharjoittelun opettaja ammattikoulussa. Kerran työharjoitteluun tuli luokkansa priimus. Teorianopettaja ylisti häntä, poika tietää ja osaa kaiken, saan aina täydet pisteet kokeista. Mutta eipä osannut, käytännön töitä hän ei osannut tehdä yhtään, eikä tajunnut mistään mitään, ellei se työ ollut justiinsa samanlaista kuin oppikirjassa oli kerrottu, joten annoin sille työharjoittelusta huonoimman mahdollisen arvosanan, poika oli selvää insinööri ainesta, teoriassa.. Sama kaveri kävi muutamana jouluna meillä kotona joulupukkina, sen se osasi. Hän opiskeli ammattikoulun jälkeen teknikoksi ja pääsi autokatsastusasemalle katsastusmieheksi. Kaksi kuukautta oli siinä hommassa ja sai potkut. Hänestä tuli valtavasti valituksia, koska oli särkenyt asiakkaiden autoja. Hän ei kai tajunnut mikä on katsastusmiehen tehtävä, se tehtävä ei ole särkeä asiakkaiden autoja. Olin silloin itse katsastuslautakunnassa kehittämässä nonstop katsastusta. Nykyään hän on erään merkkiliikkeen korjaamolla mekaanikkona. Siellä oli käynyt näin, sinne oli tuotu hinaamalla auto joka ei käynnisty. Tämä kaveri oli tökännyt töpselin autoon, katsellut aikansa tietokonettaan, ja sanoo sitten ettei autossa ole mitään vikaa. Asiakas oli sanonut - mutta kun auto ei käynnisty - . Siihen kaveri oli todennut vaan, - niin niin mutta auto on kunnossa, sen näkee tästä tietokoneelta. Väitäpä sitten vastaan tällaiselle kirjanoppineelle viisaalle teknikolle. Tämä muuten ei ollut vitsi, vaan oikeasti tapahtunut, Auton oli sitten korjannut joku vanhempiasentaja.
Älykkyys tulee geeneissä, mutta viisaus opiskelulla. Mutta jos älykäs opiskele niin hänestä saattaa tulla nero.

ELÄMÄN TARKOITUS
Onko elämän tarkoitus syntyä, jotta voi kuolla? Onko ihmisen tarkoitus olla syntymän ja kuoleman välillä robotti, ihmisrobotti,, jonka tavoite on olla vain samanlainen kuin toiset, olla pelkkää massaa, joita tusinankin mahtuu kolmetoista? Ihmisrobotit ovat olleet liukuhihnahommissa jo vuosikymmeniä. He ovat työskennelleet kaivoksissa ja leikkaussaleissa. Ihmisrobotit ovat imuroineet kodeissamme ja leikanneet ruohoa pihoillamme. He ovat ajaneet autojamme, ohjanneet laivojamme ja lentäneet lentokoneitamme.
Millainen ja kuka on ihmisrobotti - onko hän tunteensa häivyttävä ihminen vai empatiaa kokeva massaeläin?
Elämään kuuluu paljon enemmän kuin pelkästään ulkoiseen olemukseen, ulkoasuun ja omaisuuteen liittyviä asioita. Tärkeä elämään kuuluva asia on se, että ihminen pyrkii jatkuvasti kehittämään omaa osaamistaan. Hän ymmärtää oman itsensä ja osaamisensa merkityksen. Hän ei halua olla vain ihmisrobotti, joka matkii vain toisia ihmisrobotteja, joka ei luo mitään uutta, koska voi tehdä mitään eri lailla kuin toiset ihmisrobotit.
Tämä ihmisrobotti voi olla verotietojen perusteella varakas, mutta todellisuudessa velkaa ja muita menoja on ongelmiksi asti, eli hän on niin sanottu köyhä rikas. On hankittu velaksi talo, auto ja kesämökki, ja lisäksi pidetään (kulissilla) yllä rikasta elämäntyyliä. Kyse on heidän omista ratkaisuista, heidän omasta suunnasta, etenkin heidän omista mahdollisuuksista ja kyvyistä, jotka rajoittuvat usein vain toisten matkimiseen. He eivät kykene muuhun kuin pitämään pankin avustuksella kulissit pystyssä. Se on heidän elämän tarkoitus, ja se on sitä mielenköyhyyttä?
Vauraan ihmisen elämän tarkoitus on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten, ja että tekee itsensä merkitykselliseksi muille. Se on paljon muutakin kuin vain Ikean huonekalujen kasaamista kaverin kanssa - ja neuvojen antamista silloin kun yksi osa puuttuu.
Ihminen voi olla vauras, vaikka hänellä ei ole rahaa tai omaisuutta. Hänellä voi olla vauras mielenlaatu, ja se vauraus ei tarvitse tuekseen kalliita tavaroita ja pankkilainoja. Voi elää omillaan, on vaurautta millä elää. Mitä on mielenköyhyys (rikkaus pankkilainalla) ja mitä on todellinen vauraus. Mielenköyhää tai vaurasta mielenlaatua ei voi nähdä yksistään pankkitilin numeroista tai omaisuuden määrästä, mutta osviittaa se antaa, miten ihminen elämäänsä elää.
Mikä on siis vauraan ja mielenköyhän identiteetin ero? Mielenköyhä hakee identiteettiä siitä, mitä omistaa (siis pankki omistaa), talosta, autosta ja kesämökistä, niitä hän sitten mielellään esittelee.
Vauraan ihmisen identiteetti nousee siitä, mitä hän sisimmässään on. Eikä hän tee numeroa omistuksista. Joita hänellä usein on, ja ne on hankittu omalla vauraudella, ja ne ovat omia, ei pankin.
Mielenköyhä kuluttaa paljon aikaa itseensä, turvatakseen kulissinsa. Vauras on tyytyväinen siitä, missä ja mitä on, ei tarvitse esittää mitään.
Mielenköyhä on saanut nautintonsa omaisuuden kertymisestä. Sitten hänen maalinen taipaleensa päättyy, eikä häntä enää ole, ei edes tyhjyytenä, kenenkään muistissa. Ne kaikki lavasteet mitkä hän rakensi, osti, haali. Ne lahoaa, puretaan, hyljätään tai särjetään, kaikki katoaa.
Hän ei tehnyt elämänsä aikana mitään, mistä olisi jäänyt merkintää aikakirjoihin, joten hänet unohdetaan. Hän oli vain yksi ihmisrobotti, monien muiden joukossa. Ihmisrobotti jonka elämän tehtävä oli olla vain joku, ja kadota.
Kun taas vauraan elämän merkitys on siinä, mitä hän teki eläessään, ja millaisen jäljen hän jätti jälkeensä.
Vauras investoi muihin, silloinkin kun tietää, ettei se suoraan hyödytä häntä itseään mutta kasvattaa tärkeitä arvoja. Hänen elämänsä jälki näkyy vielä kauan aikaan hänen poistumisensa jälkeen, jossakin muodossa.
Mielenköyhyys on sitä että tavoittelee kaikkea muuta kuin omaa onnellisuutta. Toisaalta onnellisuus on tässä yhteydessä niin abstrakti käsite, että sen voisi korvata vain tyytyväisyydellä.
Vanha viisaus on, että elämän tarkoitus on tulla sellaiseksi kuin on, eli toteuttaa itseään.
Elämän tarkoitus on mielestäni pyrkiä elämään niin rehellisesti, avoimesti ja oikeudenmukaisesti kuin mahdollista, vaatimatta kuitenkaan elämältä enempää kuin mitä itse voimme ja pystymme sille antamaan.
Väitän ettei elämällä ei ole ulkoa päin annettua tarkoitusta. On vaarallista hyväksyä sellainen ajatus, että joku jossakin tietää, mikä on meidän kaikkien, elämän tarkoitus. Siis me itse luomme elämällemme tarkoituksen, sen luomisessa auttavat, synnynnäiset lahjat, kotikasvatus ja liian monelle kaverit sekä ympäristö.
----------------------
Tässä vähän mietiskelin, se liittyy tuohon edelliseen kirjoitukseenkin.
Negatiivisuus on herkästi tarttuvaa. Jos joku ihminen heijastaa negatiivisuutta, ja jopa ilman mitään selvää syytä. Niin levittää hän pessimismin myrkky ympärillään oleviin ihmisiin. Vähitellen negatiivisuuden noidankehä on vallannut koko yhteisön.
---------------------
Sympatiaa on kahdenlaista: hyvänlaatuista ja pahanlaatuista. Hyvänlaatuinen sympatia on toista ihmistä arvostavaa ja on varsin lähellä empatiaa. Pahanlaatuinen sympatia taas muistuttaa pahimmillaan sääliä. Jos joku jäi miettimään, että mitä eroa on empatialla ja sympatialla, niin tuon eron voi karrikoidusti ilmaista vaikkapa näin. Jos kaveri putoaa kaivoon, niin se joka kokee kaveria kohtaan empatiaa, yrittää auttaa kaverin ylös kaivosta. Kun taas se, joka kokee kaveria kohtaan sympatiaa, hyppää itse sinne perässä!

POHDITAANPA VÄHÄN AVIOLIITTOA.
Mikä on häitten merkitys, miksi häät, eikö riitä että parit ja nimenomaan mies ja nainen, sekasikiöt ei ole tervettä parisuhdetta, ja tarkoitan tällä samaa sukupuolta olevia. Niin siis eikö nämä yhteiselämää suunnittelevat terveet parit, voisi käydä yhdessä vaikka juhannusjuhlilla tai vaikkapa joulujuhlan aikaan ottamassa kuppia. Tai jopa repäistä oikein kunnolla, ja mennä vaikkapa kaveriporukan kanssa kapakkaan, ja vetää siellä oikein kunnon kännit. Hilpeänä mennä sitten jo etukäteen varattuun hotellihuoneeseen, ja siellä ryhtyä naimaan oikein kunnolla, yhteisen taipaleen alkamisen kunniaksi. Sinne hotellihuoneeseen ei tietenkään kaveriporukka oteta mukaan?? Tämä tallainen "hääseremonia", eikö se riittiäsi. Eli miksi pitää järjestää jotkut häät, ja lisäksi se avioliittokin on aivan turha "systeemi". Yhdessä voi olla ja asustella ilman avioliittokin No tietysti siinä tapauksessa voi avioliittoa ajatella, jos ei luota toiseen, vaan haluaa kirjallisen todistuksen, että omistaa hänet. Miksi muutenkaan valita avioliitto, kun on parempikin vaihtoehto, eli tämä avoliitto, ja mikä parasta siihen riittää aito rakkaus, ja se kestää. Jos ei kestä niin se on sitten moro, eikä siihen muuta tarvitakaan. Olen monesti ihmetellyt näitä häitä ja näitä avioliittoja, Nimenomaan silloin kun tuttavia on ryhtynyt tähän pelleilyyn. He kaikki ovat täysin järkeviltä ihmisiltä vaikuttaneet, ehkä jotkut hieman "nynnyjä". Sitten he yhtäkkiä ilmoittavat menevänsä naimisiin ja järjestävänsä häät, niin ensimmäinen ajatus on ollut, ei perhana, missä järki. Minutkin on näihin häihin kutsuttu, mutta en ole koskaan mennyt. Teatterista tykkään ja käyn paljon teatterissa, mutta tällainen hääteatteri ei kiinnosta. Häät joissa juhlitaan "satu olennolta", eli jumalalta saatua omistusoikeutta toiseen ihmiseen. Ihmettelen etenkin sitä miten monet suomalaiset miehetkin, nämä suomalaiset jurrikat innostuvat häistä. He kai ajattelevat sielun syövereissään, että häät on kauppa tilaisuus. Missä heille luovutetaan laillinen omistusoikeus reikään, tai oikeammin sitä ympäröivään lihaan. Joskus saattaa kaupassa tulla mukana myöskin lisä bonuksena muutama kilo läskiä. Tai jos oikein huonosti käy niin saat vain nahkaa ja luita ja sisäelimiä. Entä nämä kirkossa myytävät naiset, niitä minä säälin. Mutta ainoastaan siinä tapauksessa että naisella oli elämää, ennen tätä kauppatapahtumaa ja nyt hän menettää sen ja pilaa elämänsä. Ne naiset joille tämä "kauppa tilaisuus" on elämän ainoa mahdollisuus saada mies, ja miksei myös takakamarin pojille ainoa mahdollisuus saada nainen, niin tietysti siinä tapauksessa se täytyy äkkiä "kahlita" itselleen tallaisessa "kauppa tilaisuudessa" ettei se vain pääse karkaamaan, heille se voi olla hyväkin tällainen kauppa.
Onneksi, siis kenen onneksi, no etenkin näitten yhteiselämää suunnittelevien ja kenties avioliittoa yhtenä vaihtoehtona ajattelevien parien onneksi, tämä häät ja avioliitto hömpötys on nykyaikana jo jäämässä pois, ja ei enää vakavasti otettava vaihtoehto. Nykyään nuoriso tyytyy järkevästi vai asumaan yhdessä, sehän on kaikin puolin paras sekä helpoin ja edullisin ratkaisu yhteiselämälle. Niin kauan kuin sitä yhteiselämää sitten on. Lisäksi tallaisessa "asumisliitossa" ei ole sitä avioeron tuomaa tuskaa eikä paskaa.. Elinikäiset avioliitot, kuten myös avoliitot ovat nekin menneisyyttä. Miksi roikkua toisessa jo ei enää ole "kipinää". Se kipinä voi löytyä toisaalta, ja auvoisa sekä onnellinen yhteiselämä jatkuu uuden kumppanin kanssa. Meillä on vai yksi elämä, ei pilata sitä.